But, you know, tomorrow is another day.

Hupsistakukkuu.

Koin suurta tarvetta ilmoitella itestäni tänne, jotta porukka tietää mun olevan alive and well ja ettei porukka myöskään häviä tuolta Lovely Ones -ryhmittymästä, koska luulee etten mää välitä blogistani enää.

Kyllä mä välitän. Tää on rakkainta mitä mulla on, mieheni ja perheeni jälkeen. On kovin mieltä lämmittävää olla tietoinen siitä, että mulla on paikka, johon tulla irroittautumaan todellisuudesta ja purkamaan kaikkea mitä runosuonesta pääsee kukkimaan.

Tässä ja pakkasten välissä on tapahtunut seuraavaa:

Olen alkanut katsoa Netflixistä OC:tä. En voinut koskaan katsoa sitä 10 vuotta sitten 13 veenä, koska tärkeämmät asiat menivät edelle. Nyt otan vähän sitä aikaa takaisin!

Olen kokenut pieniä hermoromahduksia koulun ja töiden suhteen. Opparia pitäis tehdä ja miljoonaa muuta koulujuttua ja asiaa samaan aikaan ja omaksua uutta tietoa. Oon ollut aivan poikki. Viime

viikko meni siinä, että pakenin todellisuutta nukkumalla pitkiä päikkäreitä koulun jälkeen, ja se on sen merkki, että huonosti menee. MUTTA. Tällä viikolla teen asioiden eteen jotain! Toivottakaa onnea...

Eilen oli ihana päivä. Paljon ihania ystäviä, tärkeää ja rohkaisevaa asiaa ja akkujen latausta. Elämän tärkeintä piristysruisketta.

Musiikki on ihanaa. Noah Kinin Melissa's Song ja Adam Tenstan Svart Bäbis. Sam Smith on upee. Steven Wilson on upee, ja mää vielä nään sen livenä parin viikon päästä! Ai niin ja löysin Spotifystä mahtavimman jutun ikinä: TAAJUUSKORJAIMEN. Kyä meinaa hyvin muute jytisee!

Ihon kuivuus ja kutina ei ole kivaa. Oon kärsinyt siitä koko talven. Atooppinen iho is back apparently.

Ai niin ja mun naamaan paukahti erittäin kipeä ja suuri finnipaisepattimikälie poskipään kohdalle. Ton kuvan ottamisen aikaan istuin lääkäriä odottamassa. Tässä kohtaa tuli kyllä toi huppuhuivi tarpeeseen. Se oli meinaan niin ruma, etten olis halunnut esitellä sitä yhtään kenellekään. Se oli kyllä ihan vihonviimestä. Tällaisia sattuu ja ei siinä mitään, mut usein tollaset patit ilmestyy muualle kehoon. Miksi sen oli pakko ilmestyä mun naamaan?

Noh, nyt tää on taas parempi. Tartte enää kulkee mustahilkkana ympäri kyliä. Se oli kyllä kovin coolia olla mystisennäköinen.

Mulle on tullut myös vastoin kaikkia odotuksia uusia ammatti-inspiksiä. Mää haluaisin opiskella visuaalista markkinointia ja valmistua visualistiksi. Se olis ihan mun unelmahomma. Saa nähdä miten tää tästä kehittyy. Tampereella sitä olis kyllä mahdollista opiskella TAKK:ssa, että ei olis paha ollenkaan.

#vainopparijutut #ihanialaukkuja #enkestä

Meillä oli jälleen myös asiakasillat töissä. Sain viime hetken peruutusten myötä värvättyä ihanat äitini, tätini ja serkkuni malleiksi. Oli oikein hauskat iltamat!

#malleilunjälkeentarttisaadavähämättöö #fiinileidisipsisuussa

Mulle on tullut joululoman aikana ja tässä sen jälkeenkin ihan hirveesti ideoita postauksia ajatellen, mutta enhän mää oo ehtinyt toteuttaa niitä. Muun muassa helppo No-Bake-Nutella-juustokakun ohje, muotinäytöskuvat/asupostaus, musiikkipohdintoja ja ihan yleistä kuvaoksennuspostausta. Kuvia meinaan on kertynyt puhelimeen varmaan toistasataa viime postauksista.

No mut se oli sellane! Nyt unta palloon.

#myspiritanimal

Ps. Tsorppandeerosta ruma kuvien laatu, postaus on tehty pikapikaa puhelimella.

Pps. Päivän mietelause teille kaikille ihanille. This spoke to me on so many levels.

Murmuration.

Istuksin liikuntasalin lavan puhujapöntön takana piilossa lentäviltä sählypalloilta ja kuuntelen Gogo Penguinia.

"A flock of starlings is called a murmuration." Murmuration on myös Gogo Penguinin biisi.

Talvi on kiva ja lumi on kiva, mut pakkanen ei ole. On kylmä ulkona ja sisällä. Jäädyn täällä salissa vaikka mulla on toppatakki päällä. Kai mun pitäis hypätä jätkien ja Sailan mukaan pelaamaan sählyä, jotta tulis lämmin.

Tällä viikolla on kyllä sattunut ja tapahtunut.

Pikkuleijonat voitti maailmanmestaruuden. Se oli niin kaunista. Jatkoaikavoittomaalia on katottu ja analysoitu monet kerrat. Kisoilla oli myös aikasta kiva tunnari.

Koulu alkoi ja heti täydellä teholla. Unirytmi on edelleenkin aikasta pielessä loman jäljiltä eikä motivaatio oo kunnolla palannut, mut siinä ei oo mitään uutta.

Ja kauhein kokemukseni puhelimen kanssa ikinä: se tippui koulussa vessanpönttöön. Eikä siinä vielä kaikki: mää tein varmaan kaikki mahdolliset virheet sen kanssa. Laitoin sen päälle, yritin ladata sitä, kun se jotenkin jökkäs, puhalsin semmosella lämmittimellä ja vielä yritin ravistella vesiä pois. Lopuksi tein yhden asian oikein ja laitoin puhelimen riisiin. Riisi kuulemma imee loput kosteudet pois kastuneesta luurista. Annoin sen olla siellä kellon ympäri ja ta-daa - vastoin kaikkia odotuksia puhelin toimi taas!

Eilen katottiin Netflixistä todella symppis ruotsalainen leffa Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi. Siinä oli paikoin aika morbiidia mustaa huumoria ja jokseenkin rajuja kohtia, mutta muuten naurettiin ihan hulluna.

Nyt tekis todella hyvää kuuma kaakao. Oon umpijäässä vaikka istun sisällä. Talvessa ei oo mitään muuta vikaa paitsi tää hirvee kylmyys. Vanhassa talossa kun asutaan niin paikat falskaa ja sinne jäätyy pystyyn vaikka patterit kuinka huutais. Aamulla herääminen on tuskaa kun muutenkin tekee väsymyskuolemaa ja pitäis vielä jääkylmässä kämpässä yrittää toimia. Kaiken hyvän päälle autokin on vanha eikä pysy lämpimänä vaikka pitäis koko yön lämmityksessä. Penkin lämmitys sentään toimii Huldassa, mutta sekään ei kauaa auta.

Noh, onneks on villasukat, paksut neuleet, isot tuubihuivit ja huovat keksitty.