We're waiting for the sandman, but he never hears the call.

Hey guys! Se on Emppu täältä kesälomalta, terve. Kuuluuhan teille hyvää? :)

(iltapäivällä tapahtunutta) Mulle kuului vielä hetki sitten ihan hyvää. Nyt ketutuksen määrä on PILVIÄ HIPOVA. Kirjoitin viime yönä varmaan 2 tuntia pitkän pitkää (ja loppujen lopuksi kuitenkin aika perussettiä eli turhaa tekstiä), mutta äsken muokatessani vain parilla vahinkoklikkauksella tyhjensin koko kirjoituskentän! Koin lievästi sanottuna pienen paniikkikohtauksen äsken. Ei jumpe tällästä!

Oon yllättävänkin taitava, kun en tähän mennessä ollut kertaakaan näin onnistunut tekemään vaan lukenut muiden tehneen joskus niin. Tältäkö se tuntuu? Yäh, joo. Asiaan! Jos ees muistan mitä asiaa mulla vielä eilen oli... Nii joo!

Vaikka mä oon jumittanut kotona viimeiset 2 viikkoa ja tuntuu, että voisin melkeinpä tottua tähän (paitsi etten voi, koska rahat loppuu kohta, työ olis kiva!), niin silti en oo sisäistänyt sitä, ettei mulla oo enää koulua. Ei mitään. Oon kesälomalla, vaikka on vasta maaliskuu. Eikä ihmekään, että ei tunnu lomalta, kun ei oo toi keli kevättä nähnytkään.

Mun olis varmaan pitänyt ottaa abivuodesta kaikki irti, jottei musta tuntuisi tältä. On ikävä, mutta samalla myös helpottunut olo, on haikeata, mutta koen suurta iloa. Jep, on niin helppoo olla jälkiviisas.

Jotain hyvää sentäs: onhan mulla street jazz-reenit (joista tosin viimeksi luistin, koska oli vuoden tärkein juhla), vanhemmat, veli, tärkeät ystävät, musiikki, tää blogi, jonne voin avautua koska ja mistä vaan haluan pitäen mut järjissäni, ja te ihanat 14 vakkaria + 8 anonyymiä lukijaa! JEEJEE, KIITOS KUN OOTTE OLEMASSA ♥

"Jos saan itelleni hetken varastaa,

sen jälkeen otan muutoksen avosylin vastaan.

Hetkeksi peli seis, kuvittele ees,

kaikki muuttuu, yhä edelleen."

Sitä oon tässä kans ihmetellyt, että vaikuttavatko nämä tulevat muutokset muhun niin, että itsekin haluan muuttua? Uskaltaa enemmän ja kokeilla uutta?

1. En oo leikannut otsatukkaani lyhyemmäksi entiedäkuinkamoneen kuukauteen, eikä mulla ole aikomustakaan tehdä niin, ainakaan ennen kesää. Pituus on luokkaa Sanna-Raipe Helminen, eli where eye bags meet my high cheeks. MitämitäMITÄ tapahtuu? Otsishan on ollut OSA MUA jo kohta 4 vuotta ja se on se tukkatyyli, joka määrittelee MUT. Sen sijaan oon nyt tykännyt sipaista otsasuortuvat sivuun tai sitten sliippaan ne lakalla tai hiuspannalla taakse. Oon kyllä viime aikoina ollut erityisen laiska vätys, ja voihan olla, että tulen järkiini ja nipsaisen ottiksen taas normaalimittoihinsa. Mutta milloin?

Tässäpä pehkoni luonnontilassa. Annoin tukkani kuivua luonnolliseen muottiinsa huoneilmassa ilman fööniä enkä ole lätrännyt niihin sen ensimmäistäkään muotoilutuotetta. Miten ois, lähtisitkö itse tällä kuontalolla ihmisten ilmoille?

2. Otsatukan lisäksi violetti on se väri, josta mut tunnistaa. Näin on asia edelleenkin, mutta oon viime kuukausina kerryttänyt rättikaappiini tasapuolisesti myös muitakin värejä syrjäyttäen violetin viisivuotisen yksinvaltiuden. On turkoosia, turkoosinvihreätä, mintunvihreätä, harmaata, limenkeltaista, limenvihreää, pinkkiä, sähkönsinistä, yönsinistä JNE. Ja mustaa tietysti. En sano, että tässä olisi jotakin negatiivista - päinvastoin!

Viljelen näitä kollaaseja varmaan joka postaukseen, älkää pliis kyllästykö. Ja kuvat on vanhoja, sorppa. Oon varsin lahnalaiskimus kuvaamaan uusia.

3. En olis vielä kuukausi sitten uskonut ottavani minkäänmoista lisäkettä tai uloketta yhtään mihinkään (paitsi olihan mulla ne iihhanat geelikynnet). Nyt 3 viikkoa pitkillä ripsillä eläneenä en haluaisi ikinä luopua näistä! Näytän ihmiseltä heti aamusta sekä suihkun jälkeen, ja naamanlaittaminen nopeutuu ripsarinlaiton, jopa kajaalin piirtämisen verran, jos siis sattuu olemaan hyvänaamapäivä.

I ♥ MY LASHES.

4. Oon nyt keväällä ennen kirjoituksia ja niiden jälkeen ollut musanetsimistuulella. Ennen kirjoituksia kuuntelin sekä vanhaa että uutta musaa rauhoittuakseni, ja nyt jälkeen pelkän fiilistelyn ja uusien euforiakokemuksien vuoksi! Mää jumitin läpi lukion, jopa amiksesta asti samoissa artisteissa ja samoissa biiseissä, eikä mua kiinnostanut tutustua uusiin. Pohjimmiltani olen ja tulen aina olemaan räppipää ja hoppityttö, mutta nykypäivänä kuuntelen mielelläni muidenkin genrejen edustajia. Esimerkiks nyt on tää Hurts. Ai että, mää oon rakastunut. ♥

Innostuin myös pitkästä aikaa tanssimisesta abivuoden kynnyksellä ja haaveilin äkkilähdöstä jonnekin viime kesänä. No joo, haaveilin, mutta se on munkaltaiselle nyhverövätykselle jo paljon.

Mää luulin pitkään, että mä vaan oon tällänen. Rutinoitunut, kaavoihin kangistunut tylsimys ihan kaikessa. En osaa sanoa varmaksi, mutta syynä on varmaankin se, että kun muu elämä junnaa paikallaan ja on suurimmaksi osaksi rutiinia: koulua ja töitä ja töitä ja koulua, niin mäkin oon sellanen. En tee mitään jännää, en muutu, en uskalla, en kokeile koska... no, en vaan tee. Heti kun edessä on suuria muutoksia, niin mäkin alan muuttua, tiedostamattani tai tietoisesti.

Olen hämmentynyt ja ihmeissäni, mutta samalla todella innoissani. Antaa palaa vaan, bring it on!

Seuraavaksi täysin offtopicia: täytyykö yo-mekon maksaa maltaita ja olla peräisin jostakin glamourmerkkivaateliikkeestä ollakseen yo-mekkonimikkeen arvoinen? Vai voiko se maksaa alle 100€, jopa alle 50€? Jos voi, niin jeejee! Koska jos oon ihan broke ennen ylppäreitä, niin toivoa ei sitten ole täysin menetetty.

Siellä se mokoma kurkkii muovikääreissään. Ja kuvanlaatu hjyvä!

What is also good news: kolmivuotinen ankara letinkasvatusoperaatio on tuottanut tulosta!

Laatu on edelleenkin hjuva.

Tässä vielä parit setit vertailun vuoksi vuosilta 2010-2013!

17 vee dark latina vs. 18 vee kalkkilaivan kapteeni?

Lettini tosin on paksuusluokkaa "rotanhäntä" (HIUSTUUHENNUKSET MIELELLÄÄNHETIKIITOS) ja kuntoluokkaa "System 4:kaan ei auta", joten se siitä. Mutta en kyllä varmana leikkaa näitä vasta ku äärimmäisessä hädässä! Minä olen nämä kasvattanut ja aion ne myös pitää. ♥

Olipas tärkeetä taas. Mutta kun kirjotuttaa, niin mikään teksti ei ole turha! Ne ovat sanoja ja asioita, jotka kaipaavat päästä paperille (tai näytölle) ja silloin ne täytyy kirjoittaa ylös. Ain't that right?

Mut se oli sellane! Nähdään taas ♥