Musical frissons.

= The chills you feel when listening to really good music.

Listening to music while working helps to create a positive mood, and helps you to become more productive. (TRUE STORY!)

Näin yo-kirjoitusten ja muiden tulevaisuuden paineiden alla alkaa ahistaa. Ja kun ahistaa, niin musiikki auttaa. Se auttaa rentoutumaan, ehkäisee paniikkia, ja rauhoittaa mua huomattavasti.

Tänään puhumme siis musiikista.

Suskin ja muistojeni innoittamana lähdin seikkailulle Spotifyn ihmeelliseen musiikkiviidakkoon. Näpyttelin hakukenttään teinivuosieni suosikkeja ja painoin play. Tuloksena instant kokovartalokylmänväreet ja leveä hymy kasvoille.

Loin kaikista ennen vanhaan puhkikulutetuista kappaleista soittolistan ihan teitä varten! Löydättekö kenties omia lemppareitanne?

Ja sitä nostalgisten kylmänväreiden määrää. Bomfunk MC's, Fort Minor, Timbaland, Justin Timberlake. Muistan kuunnelleeni Dirty Dianaa nonstoppina joskus 8.-9. luokalla ollessani. Suurin osa noista biiseistä soi repeatilla juurikin niihin aikoihin, kun olin 12-16-vuotias.

Aktiivinen tanssijatyttönen kun olin, niin ehdottomia suokkareita musiikin saralla olivat kevyemmät jenkkihiphop-biisit, joissa oli tanssijalkaa pakottavat biitit eikä sanomalla ollut niin väliä. Ciara, Missy Elliott, Destiny's Child, 50 Cent ja Janet Jackson olivat mahtavuuksia niihin aikoihin. Luovan tauon myötä avasin korvani suomihopille ja artisteille, joilla oli sana ja sanoma hallussa, ja kantaaottavista biiseistä tuli mulle hyvin rakkaita.

8. luokan pakeilla kuuntelin jenkkiräpin lisäksi myös joitakin rockbändejä. Fall Out Boy, Green Day, Linkin Park ja 30 Seconds To Mars olivat poikkeuksia sääntöön, jonka mukaan kuuntelin enimmäkseen vain hoppia ja räppiä. Musiikin suhteen olin teininä melkolailla mainstreamin vietävissä (vaikken sitä silloin halunnut myöntää) ja kuuntelin noilta bändeiltä vain radiohittejä, mutta silti mää rakastin niitä biisejä. Voit bongailla muutamia niistä uppaamaltani musalistalta!

Ja btw, Fall Out Boyn uunituore biisi on B-E-A-uutiful. Patrick Stumpin ääni on hienompi kuin mä muistinkaan, soundi on ihanan mahtipontinen ja se iskee suoraan luihin ja ytimiin. KIITOS Suski sen suosittelemisesta! ♥

Aku Hirvin... Eiku Axl Smithin aikoja sitten julkaistu albumi, People Come First, on UPEA. 

Believe it or not, mutta olen kuullut osan biiseistä livenä. Kyllä, back in 2008 ja 2010, kun Aamulehti vielä järkkäsi joka vuosi ilmaiset koulunpäättäjäisbileet Pakkahuoneelle, ja Axl esiintyi siellä with The Neotronics. Voi niitä aikoja. ~ Ja vielä upeaääninen Max'C tuplaajana!

Näin ensalkuun suosittelen kuuntelemaan biisejä nro 1, 3, 6 tai vaikkapa 11! 10 eli Hot Sauce, on ihan mahtava myös, mutta ehkä inasen liian Prince-meininkiä näin alkuun... Toki, jos tykkäät semmosesta ihan muutenkin, niin suosittelen lämpimästi. Ite rakastan tota kasaribiittiä, joka sopii Axlin kreisin pirteään ja iloiseen menoon ku nenä päähän! Rakastuin oikopäätä ensikuuntelusta lähtien (rakkautta ensiKUUNTELULLA on totta, ain't it?) myös viimeiseen biisiin. Ihana melodia ja detailit. Ugh iihhanaa. ♥

Axl on muuten ehkä energisin näkemäni esiintyjä IKINÄ. Ja kattokaa ny tota afroo!

Tajusin vasta vähän aika sitten, että DJ Kridlokkin remixi Graciaksen Night Shiftistä onkin huumaavan hyvä. Aivan kuten Let Myself Go, jonka pauloissa olen edelleen, se vie mukanaan.

Vapaalla assosiaatiolla jatketaan. Tämä Ane Brunin biisi toimi inspiraationa Graciaksen biisille. Ihan yhtä ihana, vaikkei oo lähelläkään hip hoppia! Anella on käheä, mutta kauniin pehmeä soul-ääni ja akustinen kitara soljuu hitaasti mutta varmasti.

Yks päivä tässä autosterkat soitti Kanye Westin ja Jay-Z:n biisiä No Church in the Wild, ja äkkäsin sielukasäänisen Frank Oceanin kertsiä kuunnellessani, että en oo kuunnellut herran omaa albumia, channel ORANGEa, ollenkaan!

Mää RAKASTAN Frankin ääntä, mutta itse albumi... Se on ERIKOINEN, isolla E:llä. Biisit ovat todella omintakeisia. Lätyskä starttaa vajaan minuutin kestävällä introlla, josta voin tunnistaa mm. pleikkari 1:sen tunnusäänen, ja siinä on pari muutakin alle minuutin pitusta skittiä, mikä on nykypäivänä epätavallista albumeissa, oli kyse hiphopista tai mistä tahansa muusta genrestä. Onneks mä tykkään epätavallisesta, ja mä tykkään tästä albumista!

Elaksis Kivi-rakkaus kukoistaa taas. Jos Hervannan kirjastoa ja sen laajaa ja suht laadukasta hippidyhoppivalikoimaa ei olisi, niin en voisi kuunnella tätä mahtavuutta mitenkään. Paitsi Youtubesta, mut sieltähän mä en musaa kuuntele. Linkittää voin tietysti!

Mä en tiedä, uskallanko kuunnella Elastisen uutta albumia. No pakkohan se on, onhan kyseessä pitkäaikainen suosikkini ja rakkaudenkohteeni (ei siis enää, mut sillon joskus :D), mut radiohitteihin (eli Iisii ja mahdollisesti pari muuta) en koske pitkällä tikullakaan.

Se oli sellane! Jos uskalsit kuunnella kyseisiä biisejä, niin kerro ihmeessä, että mitä tykkäsit!