Terve taas toverit!
Mitäs tykkäätte pienistä ulkoasumuutoksista? Otsikkofontit ovat käyneet läpi muutoksen, profiiligadget on tehnyt comebackin sivupalkin ensimmäiseksi ja välilehdet palasivat vanhalle paikalleen otsikkobannerin alle. Ei nyt mitään suurta (vielä), mutta pienikin vaihtelu virkistää!
Lauantaina mää olin pitkästä aikaa töissä. Paikka oli siis se sama urheilukauppa, jossa työskentelin koko viime vuoden ja vähän ylikin. Tällä kertaa oli kyseessä sijaisuuskeissi, mutta katellaanpa, jos tarjottais vakipaikkaa taas pitkän tauon jälkeen... Olishan se kivaa!
Iihhanien vanhojen tuttujen työtovereiden lisäksi mut toivotti tervetulleeks myös nämä hauskat kaverukset!
 |
| Plankton, Kari, Jalmari, Johtaja Rapu & Sanna. |
Paavolla ja Patrikilla oli näköjään vapaapäivä. Ne oli varmaan medustamassa ja herpderppailemassa pitkin Tangalaa!
Siellä oli myös eräätkin söpöt mintunvihreät tiedätte-kyllä-mitä-merkkiä olevat canvas kicksit, jotka kurkkivat jalkinehyllyltä suoraan kassalle ja kutsuivat luokseen... Päässä alkoi soida "iskän henksualennus, iskän henksualennus..." ja "hei tästä nyt itelle yhdistetty yo-lahja ja selviytymispalkkio kirjoitusten suorittamisesta! SE ON NYT TAI EI KOSKAAN." Aurinko on paistanut jo yli viikon niin ihanasti ja asfaltit ovat kuivumassa lupaavaan tahtiin, joten tennarit pääsisivät käyttöön toivon mukaan hyvinkin pian!
Kuulin myös, että töissä myytäis Captain American suojakilven näkösiä pyöränsoittokelloja, joita tosin en ehtinyt viä tsekkailemaan. VÄHÄNKÖ MÄÄ HALUAN SEMMOSENKI.
Sairaanhoitaja lykkäs mulle myös usb-johdon, jonka avulla mää voin ladata siihen musiikkia, eiku syöttää mun verensokeritiedot tietokoneseurantaohjelmaan, joka on kaikkien T1DM-lääkärien ja hoitajien nähtävissä. Oh yay, nyt ne oikeesti näkee, kuinka mää mittaan joojoo ihan oikeesti kokoajan ennen ja jälkeen aterian ja ihan vaan huvikseenkin 5 kertaa päivässä, koska haluan olla jatkuvasti tietoinen verensokeristani. Ne näkee myös kuinka tasapainossa olen eikä verensokerini koskaan hyppää yli 10:n. Korkeimmillaankin verensokerini ehkä saattaa kävästä 7.1:ssä, hui kamala!
Eilen mun piti lähteä ulkoilemaan, mutta koko yön ja aamun mun pääkoppaa raastanut särky ei antanut periksi. Joten jäin mökkihöperöitymään ja kattelin Iron Manin. Ja toisen Iron Manin. Se on kyä mahtava ukkeli se, ja mun on oikeesti vaikea päättää kummasta tykkään enemmän: Tony Starkista vai Captain Steve Rogersista. Lokista mää tykkäilen tietysti eniten, mut supersankareista mun on kovin vaikea valita. Ja hei, Iron Man 3 TJ 32!
Viikko sitten maanantaina sain uuden verensokerimittarin, joka näyttää ihan mp3-soittimelta.
Eli suomeksi sanottuna APUVA, nyt kävi huonosti. Tosin sopivasti pyhien aikaan testiliuskapakkauksesta loppuivat liuskat kesken, joten oon käyttänyt taas hetken vanhaa mittaria oikein mieluusti.
 |
| On melko harvinaista, että olen saanut ikuistettua näinkin hyvän arvon mittariini. |
Äidin kanssa tuli aasinsiltana puhetta siitä, että kun joillakin voi olla semmosia sanoja, jotka on tottunut sanomaan eri tavalla kuin normaalisti. Isoisoäitini oli lapsena oppinut kutsumaan perunaa pernaksi, eikä oppinut käyttämään sanaa peruna sitten millään. Isomummuni opettaja oli yrittänyt opettaa häntä tavuttamaan perunan. Siinä missä me ysärilapset ja nuoremmat ollaan alakoulussa tavutettu pe - ru - na, siihen maailmanaikaan tavutettiin pee ee - pe - är uu - ru - än aa - na: PERUNA. Isomummoni sitten tavutti oikein reippaasti: pee ee - pe - är uu - ru - än aa - na: PERNA.
Koko viikon naurukiintiö tuli täyteen sitte siinä!
Huomisesta voi tulla varsin tuskaisa päivä, sillä tänään oli pienoiset kropantapporeenit, nimimerkillä oikea pakaralihas vammaa ja jalat tuntuvat pahaenteisen veteliltä. Tunnin viimeisillä minuuteilla tanssiope käski meitä taas olemaan äkäsiä ja todella pottuuntuneita (koska me ollaan kai liian kilttejä vieläkin), mutta MÄ EN JAKSANUT. En vaan yksinkertaisesti jaksanut. Kylkeen pisti, happi loppui ja jalat oli spagettia, koska lattiapainotteiset möyrimiset. Tunnin jälkeen bussipysäkille kävellessä ja kotiin tullessa ei tuntunut kovin pahalta, mutta niinhän se aina menee. Hyvin nukutun yön jälkeen on ihan toinen ääni kellossa...
Mä veikkaan myös, että me street jazzaajat ollaan viimeistään näytöksessä sitten todella äkäsiä, koska se on ihan eri tanssia ahtaassa tanssisalissa yli puolen tunnin lämmittelyjen ja lihaskuntojen jälkeen, ku stagella freesinä, ns. kylmiltään ja ihan skarppina yli satapäiselle yleisölle.
Toivottavasti pääsen sängystä ylös huomenna! Olis meinaan ihan jees päästä ulkoileen ja ehkä mahdollisesti kenties astella tennareilla kuivalla asfaltilla... Se se olis jotain. ♥
Mä veikkaan myös, että me street jazzaajat ollaan viimeistään näytöksessä sitten todella äkäsiä, koska se on ihan eri tanssia ahtaassa tanssisalissa yli puolen tunnin lämmittelyjen ja lihaskuntojen jälkeen, ku stagella freesinä, ns. kylmiltään ja ihan skarppina yli satapäiselle yleisölle.
Toivottavasti pääsen sängystä ylös huomenna! Olis meinaan ihan jees päästä ulkoileen ja ehkä mahdollisesti kenties astella tennareilla kuivalla asfaltilla... Se se olis jotain. ♥
Aurinkoista alkuviikkoa toverit!
[x] aivan tuurhaaa, mutku kirjotutti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti