Sleep is the cousin of who?

Miksi, oi miksi näin pitää tapahtua?

Mä meinasin nukahtaa olkkarin sohvalle tossa puoli kympin paikkeilla ja keksin, että hei, mähän meen nyt kerrankin ajoissa nukkumaan, ku aamulla olis klo 8 herätys! Vaihdoin salamannopeasti pyjaman päälle, kaivauduin sängynpohjalle ja nukahdin muutaman minuutin päästä. Mutta enkös mä havahdu sit kuitenkin johonkin ihan pikkuseen kolahdukseen tasan klo 00.00 enkä sitten enää nukahdakaan! Voi vitalis. Oon nyt tässä pyöriskellyt ja maannut 2 tuntia silmät apposen auki eikä näy merkkiäkään väsymyksestä.

Just tämän takia mä en vaan mene nukkumaan ennen kahtatoista (siitä on varmaan lähes 10 vuotta kun oon viimeks menny sillain säännöllisesti), kun mä joko näen hirveitä painajaisia koko yön, niinkuin viime vuonna kävi (menin nukkumaan jo klo 9!) tai sit säpsähdän johonkin mitättömään ääneen enkä nuku sit enää koko yönä, koska hups, nukuinpas tossa 2 ja puolen tunnin pituset iltapäikkärit!

Ei tässä mitään, oon lueskellut Let's fake it-blogia ja harkinnut jääkaapilla vierailua, mutta kun vähä hirvittäis toi tuleva aamu. Meen klo 10 töihin, ja viimeistään 8.30 tarvis olla ylhäällä, jos aion ehtiä bussiin. Kaiken lisäks oon tän viikonlopun ollut yskäinen ja kurkkukipuinen, että kaiken tän lisäks olis tosi jees tulla ihan kunnolla kipeeksi. Paniikin aika?

Kai mä sitten teen niin, kuten kouluaamuinakin: hoen itselleni, että mä pääsen jo kolmelta töistä ja sit saan nukkua päikkäreitä koko univelan edestä, ja sen voimalla riuhtasen itteni ylös.

Pakko oli tulla kertomaan tästä, kun nyt oli tää puhelimen netti tässä mukavasti hollilla. Toivottavasti saisin kohta unta, ettei mee huomispäivä ihan piloille pöytiäkaatavan väsyn takia.

Tän päivän puolella pitäis muuten pläjähtää eetteriin 2012-muistelopostauksia 2-3 tekstin verran! Voi olla, ettei edes se ensimmäinen ehdi valmistua vuodenvaihtumiseen mennessä, mutta yritetään.

Öitä kaikille yökukkujille! ♥

PS. Kyllä siinä sitten niin kävi, että tulin kunnolla kipeäksi. Voi itku.