Tyyliä Metsästämässä-blogin Veeran Naked truth-haaste tuotti monia hyviä tuloksia sekä yleisesti että mulle itselle ja mun itsetunnolle. Se saavutti suuren suosion, ja Veeran omien laskujen mukaan n. 300 (?) bloggaajaa jakoi itsestään muokkaamattoman kuvan ja jossa esiintyvät täysin meikittä. Toivon, että haaste jatkuu vielä jonkin aikaa, koska tämä aihe ei vanhene koskaan, ja että monet alkaisivat tajuta, ettei ulkonäkö ole kaikki kaikessa. Maailmassa on tärkeämpiäkin asioita.
Siitä lähtien, kun julkaisin itsestäni meikittömän ja luonnollisen kuvan, olen alkanut tottua meikittömään minään. Nimenomaan ALKANUT. En usko, että totun siihen koskaan täysin, mutta luulen, että ulkonäköpaineeni tulevat vähenemään. Pari ihan hassua immeistä kommentoi postaustani, että ihoni näyttää hyvältä, punaposkisuus on söpöä ja ettei mulla näy olevan ollenkaan finnejä. Noh, näköjään mulla sattui olemaan kuvanottohetkellä hyvänaamapäivä, FOR ONCE, meinaan tälläkin hetkellä leuassani komeilee ennätykselliset viisi näppylää ja yhtäkkiset pakkaslukemat vetävät kasvoni helakanpunaisiksi, vaikka viipyisin ulkona vaivaiset 5 minuuttia. Joten ihan heti en ala näyttäytyä täysin luomuna, niin nopeasti tää ei käynyt.
Mutta luulen, että voin ihan hyvin näyttäytyä sillä laitetut kulmakarvat + meikkivoide-lookilla vaikkapa reeneissä, kauppareissuilla tai kun vien Ottoo lenkille. Ehkä. Koulussakin jopa, ainakin jos aamulla iskee kiirus, enkä vaan millään ehdi meikkaamaan loppuun. Saapa nähdä.
Mutta luulen, että voin ihan hyvin näyttäytyä sillä laitetut kulmakarvat + meikkivoide-lookilla vaikkapa reeneissä, kauppareissuilla tai kun vien Ottoo lenkille. Ehkä. Koulussakin jopa, ainakin jos aamulla iskee kiirus, enkä vaan millään ehdi meikkaamaan loppuun. Saapa nähdä.
Tässä vielä lähes meikitön vs. meikattu ja laitettu minä.
Kiitos tästä pienestä itsetunnon kohotuksesta kuuluu niille ihanille immeisille, jotka kommentoivat kauniisti ko. postaukseeni! ♥ Ootte parhaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti