I feel so much better now.

  Dreaming by The Megaphone State

Hei mä oon hengissä! Is this for real?

Aamulla klo 8.30 alkoi erään kaverini sanoin Tuomiopäivät osa 1, eli YO-kirjoitukset. Ja mä selvisin! Yhtään en osaa sanoa, miten mun ruotsin kuuntelut meni, mutta sen saan nähdä huomenna Ylen Abitreeneistä. Mä tosin en tiedä haluanko nähdä. Kirjallista osaa odotellessa...

Noin muuten tää koulupäivä oli ihan suoraan sanonko-mistä, ja voisin sanoa jopa, että ei ollut tolla ruotsin kuuntelulla mitään osuutta asiaan vaan, no, eräillä ihmisillä. Who's to blame, never mind that (oon tainnut sanoa ton ennenkin?). Koulun jälkeen mun oli pakko mennä päikkäreille rauhottuun ja irtautumaan hetkeks todellisuudesta. Sitten, makeiden unien jälkeen alko tapahtua: Nilen kebabbi ja The Megaphone Staten rispektit pelasti päivän!

Heihei, sain vihdoinki otettua uuden kebab-kuvan!

Hieman ennen kebabinhakureissua siinä päikkäreiltä heräillessäni selasin pöpperössä Naamakirjaa puhelimella ja...

Paas lukien tästä!

Senkin mokomat! Kollegansa Gracias aiheutti mulle samanmoisia sydämentykytyksiä ja hepulikohtauksia vajaa puol vuotta sitten. Tää on ihan liikaa tämä tämmönen, nähdä oma vaatimaton blogiteksti jonkun toisen, ja vieläpä ihan parhaan hiphop-duon, jakamana.

Luckily it's 10 days to go until A-levels... Toivottavasti selviän hengissä ja ehjänä sinne asti, meinaan tota SBHH-keikkaa edeltävänä päivänä teen kuolemaa ruotsin kirjoituksissa ja just nyt multa meinaa räjähtää yks viisaudenhammas ja sen viereiset poskihampaat. Ja lääkäri olis vasta maanantaina... Eli 4 sietämättömän tuskan päivää edessä, jes?

HUOM. Tuomiopäiviin osallistujat, mites teillä on kirjoitukset sujuneet? :)