Truthful dreams become life.

Tänään haluan puhua unista.

"Dreams feel real while we're in them. It's only when we wake up that we realize something was actually strange." - Inception.

Unet ovat mua kiehtoneet AINA. Mä muistan pienempänä (jolloin en ajatellut juurikaan kaikkia sanomisiani etukäteen) kertoneeni jokaikisestä unestani seuraavana aamuna perheelleni. Kerroin unistani, vaikka niissä ei olisi tapahtunutkaan juuri mitään tai jos ne olivat todella omituisia, eikä niistä olisi niinkään tarvinnut kertoa kenellekään. Joskus teini-iän paikkeilla tajusin vihdoin pitää suuni kiinni, enkä kertonut jokaista uneni yksityiskohtaa tai sitten en kertonut ollenkaan. Nykyään se on vain hyvä: olen huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen, uneni muuttuvat yhä oudommiksi.

Nuorempana näin painostavia ja ahdistavia unia syvimmistä peloistani. Niiden seurauksena saatoin kiljua itseni lisäksi koko perheeni hereille. Usein painajaisissa minua jahtasivat verenhimoiset jättiläishämähäkit, tappajamehiläiset ja muut inhottavat ötökät luonnottoman kokoisina sekä murhaajat. Nykyään en juurikaan kilju unissani, paitsi jos uni on poikkeuksellisen ahdistava ja haluan tietoisesti herätä pois siitä. Pahimmissa tapauksissa uni jatkuu, kun nukahdan uudestaan. Mä en myöskään kykene juoksemaan (sen sijaan kaadun) enkä huutamaan apua (saan aikaiseksi vain pelkkää pihinää) painajaisissani.

Joskus jollekin tärkeälle ystävälle, perheenjäsenelle tai sukulaiselle on tapahtunut jotakin hirveätä mun unissa. Joitakin niistä muistan vieläkin, vaikka siitä on yli 10 vuotta. Esim. rakas Otto-koirani on jäänyt unissani monesti auton alle ja hän on joko kuollut tai häneltä on katkennut jokin raaja pahasti. Joku aika sitten näin unta, jossa eräs tuttuni (johon en olisi loppupeleissä halunnut ikinä tutustuakaan) ampui mun veljen, ikään kuin kostona minulle.

Olen nähnyt unta, kuinka olen Särkänniemen Tornadon kyydissä ja mun istuimen turvakaari on rikki, ja juuri kun kyyti lähtee ensimmäiseen laskuunsa, herään unesta. En kuollutkaan! Samoin käy myös murhamies-unissa: kun minua jahtaava tappaja löytää minut piilostani ja osoittaa minua aseella, minä herään. Joskus olen kyllä "tuntenut" luodin osuvan selkääni. Ja vaikka uni jäisikin "sopivasti" kesken, se ahdistaa jälkeenpäin joka kerta.

Olen nähnyt myös koko joukon erittäin hämäriä unia. Olen nähnyt monesti unia, joissa poltan tupakkaa. En tiedä, mistä tämä juontuu, koska moisiin syöpärulliin en ole koskaan koskenut enkä haluakaan koskea. Jotkut koulukaverini polttavat kyllä, ja kerrostalon asukkina joudun kestämään naapurieni puhaltamaa tupakansavua, kun hengailen omalla parvekkeella tai kun ikkunat ovat auki. Jos se johtuis sitten siitä, en tiedä. Teen unissani muitakin asioita, joita en oikeasti ikimaailmassa tekisi. Kaikkein sekavimmat unet unohdan aika äkkiä, enkä jää edes pohdiskelemaan niitä herätessäni.

Näen satunnaisesti unia siitä, että ajan autoa. Ilman korttia ja ihan päin honkia. En koskaan ole nähnyt autoilu-unta, jossa olisin hyvä kuski, ja usein ne unet päätyvät mun aiheuttamaan kolariin. Kerran yhdessä unessa ajoin bussia (ja olin 7-vuotias, vaikka näin unen paljon vanhempana) ja tietysti ohjasin ko. bussin päin jonkun kerrostalon seinää. Viimeksi näin ajelu-unta, kun veljeni inssikoitos lähestyi.

Näen unia kerrostaloista, jotka ovat oikeastikin olemassa, mutta niissä on kerroksia, joita taas ei ole olemassa. Uneksin kokonaisista paikoista, joita ei ole olemassa. Näen unia, joissa kerrostalon hissi on rikki ja se tippuu vauhdilla maahan. Näin tällaisen unen viimeksi silloin, kun oltiin just muutettu kerrostaloon 6. kerrokseen ja nukuttiin täällä ekaa yötä.

Muistan myös nähneeni parikin kertaa unta, jossa mä ja Matias saatiin pikkusisko, joka näytti ihan multa, kun olin pieni. Tämä tapahtui vähän ennen mun serkun syntymää vuonna 2007.

Näin painajaista kylmäverisestä ja kauhistavasta paloittelijamurhaajasta, joka etsi uhria meidän lähiseudulta ja vaani lähimetsissä. Tämä tapahtui aika pian sen jälkeen, kun olin lukenut tämän. Älkää vain te, rakkaat lukijat, lukeko tuota, mä pyydän. Toi on siis sen viime vuonna avovankilasta paenneen kaksinkertaisen palottelumurhaajan keissi vuodelta 1998 tai jotain.

Näen siis monesti unta, jossa tapahtuu jotain ajankohtaista kuin mitä oikeassakin elämässä.

Ajoittain näen unia, joissa seikkailee henkilöitä hyvin kaukaa menneisyydestä. Randomeimpiä ovat miespuoliset henkilöt, jotka oon viimeksi nähnyt ala/yläasteella ollessani. Kun herään aamulla tämänkaltaisesta unesta, eka reaktioni on lähes aina "mitä ihmettä mä just näin?", koska luonnollisesti mä en ole ajatellut kyseistä ihmistä pitkään aikaan, ellen jopa ikinä.

Jos olen ollut kovin ihastunut johonkuhun, en koskaan ole nähnyt ko. ihastuksesta unta sillä hetkellä. Kaikista muista tutuista pojista kyllä. How ironic. Ehkä mun alitajunta haluaa suojella turhilta pettymyksiltä aamuisin, joita kokee, kun ei sitten ollutkaan naimisissa/parisuhteessa Mr. Rightin kanssa.

Uneni koostuvat usein asioista, joita olen ajatellut edeltävänä päivänä vain pienen hetken, ehkä pari sekuntia, ja/tai sitten asioista, jotka ovat risteilleet mielessäni koko päivän. Olen aina yhtä kujalla herätessäni, mutta palaset loksahtavat vähitellen paikoilleen, kun mietin tarkkaan, että miksi joku tietty yksityiskohta pamahti mun uneen.

Ironista kyllä, siinä missä painajaiset eivät tunnu koskaan loppuvan, kivat ja ihanat unet loppuvat hyvin tylysti kesken. Parhaimmissa unissani olen ollut mm. The Jacksonsien keikalla serkkujeni kanssa ja päässyt backstagelle, hengaillut Michael Jacksonin ja muiden kivojen artistien kanssa, ollut jonkun tosi kivan ihmisen kanssa Särkässä, ollut ylipäätään jonkun kivan ihmisen kanssa yhdessä (mm. se "trilogia", minkä näin viime vuonna kolmena eri yönä), syön herkkuja ja leivonnaisia, mitkä eivät normaalisti kävisi mulle keliakian takia ja niinpoispäin.

Parhaimmissa unissani osaan lentää. Vapaana kuin taivaan lintu. Ponkaisen lujaa maasta vauhtia ja ohjaan käsilläni itseäni. Kun laskeudun, laskeudun hiljaa ja tasaisesti. Olen nähnyt lentounia ihan pienestä pitäen ja siitä lähtien olen pohtinut, kuinka ihanaa olisi osata lentää. Se kyky on kuitenkin luotu vain linnuille ja joillekin hyönteisille, joten tyydyn osaani. Joskus lennän, jotta ehtisin nopeammin paikasta toiseen, joskus lennän muuten vaan. Lennän pakoon sitä murhamiestä. Joissakin unissa en oikeastaan lennä vaan leijun, ja useimmiten portaita alas, tällöinkin paeten jotakuta.

Mä en koskaan pohdi unieni merkitystä tai että mitä jotkut tapahtumat ja jutut symboloivat, enkä pidä mitään unipäiväkirjaa. Ne eivät oikein kiinnosta. Mutta tykkään silti puhua unista, tykkään kuunnella jonkun toisen kertovan oudosta unestaan ja tykkään puida näitä unia yhdessä. Pohdin myös usein, että miksi tietyt jutut ovat toistuneet jo pitkään mun unissa. Hämähäkit, tupakointi, pakeneminen, seurusteleminen, lentäminen. Hämähäkit tosin "ymmärrän", koska mulla on oikeasti paha araknofobia. En nimittäin kestä katsoa niitä edes kuvista.

I guess all I'm trying to say is, onneksi unet ovat unia. Eivät totta, vain alitajunnan virtaa.

Haluan ehdottomasti tietää: Minkälaisia unia SINÄ näet yleensä? Mitä tapahtuu sun painajaisissa? Näetkö jotain tiettyä samaa unta toistuvasti? Mikä on paras uni, minkä olet nähnyt?

Toivotan teille kaikille oikein hyvää yötä ja erittäin kauniita UNIA! ♥