No interest for the phonies, we keep it all real.

Hehei, soijakerhosta päivää. Ei se herra Ukkonen vaivautunut vielä tulemaan Mansen suunnalle, vaikka olis sitä kovasti kaipailtu. Olo on niin kamalan nihkeä ja tukala. Kyllä käy Keski-Suomea kateeksi.

Eilen sain päähäni oikeen kuningasidean: nyt kun mulle on kertynyt aikojen saatossa paljon kaikkia mahtavia cd-levyjä hylly täyteen, ja mun stereot on lojunu huoneen nurkassa tyhjänpanttina monta kuukautta piuhat irti seinästä, niin pohdin että mitäs jos iskän kanssa pistettäs ne piuhat kiinni ja mä voisin kuunnella niitä levyjä mun omassa huoneessa? Ettei mun aina tarvis tulla tänne Matiaksen huoneeseen (jossa konekin on ja kaikki) hengaamaan.

Pienenä pulmana oli, että mun huoneessa ei ollut minkäänlaista "tasoa" mun sterkoille, eikä sitä pelkällä lattialla oikein olis tohtinut pitää. Sit iskä keksi!

Iskä osti joku aika sitten meille eteiseen kenkäkaapin. Sinne mahtu sattumalta pelkästään mun kenkiä, ja iskä kekkas siitä, että jos sen vaan siirtäis mun huoneeseen ja ne mun sterkat siihen päälle.

Ja tadaa, näin helposti se kävi!

Tosi perusstereot, mä en tarvi mitään hifistelyvehkeitä. Jee, nyt tän avulla lähtee aamut, päivät ja aamupäivät oikein hyvin käyntiin. ♥

Tossa soi siis Megaphone Staten Magic.

Lopuks vielä mun popot.

Ylärivi: en-muista-yhtään-minkä-malliset violettivalkoset Niket, vaaleansiniset Vans Ferris Lo Prot, Nike Lunarfly-lenkkarit.
Alarivi: Converset (nauhat Pro Spotista), Seppälän Link-merkkiset ballerinat, Skopunktenin kiilakorkotennarit.

Ylärivi: kukalliset korkkarit Seppälästä, Vagabondin kiiltonahkakorkkarit, Spiritin satiinitennarit.
Alarivi: Vapaa Valinnan halpistennarit (nauhat Pro Spotista), violetit Nike Caprit, vaaleenpunavalkoset Niket (joita äiti käyttää varmaan enemmän ku minä).

Loput korkkarit on mun vaatekaapissa. Eihän tonne nyt IHAN KAIKKIA mahtunut!

Tän kaapin tilalla oli ennen 2 muuton jäljiltä purkamatonta pahvilaatikkoa. Jep, olen mm. aikaansaamaton, hyi hyi. Sain vihdoin toisen niistä purettua ja voi hyvänen aika, mitä mää löysin...

Kymppiluokan nelosjakson lukkari vm. 2009. Joo-o, olen digaillut JO TUOLLOIN mm. Kanye Westiä, Commonia, N.E.R.D.:iä, Lupe Fiascoa ja Nasia. Myös T.I.:n, P. Diddyn ja Lil' Waynen (c'mon, YKSI BIISI, älkää huutako mulle, olin nuori ja tyhmä) biisit ovat päässeet komeilemaan mun lukkariini. Not sure if gusta...

Mennäänpäs VIELÄ taaksepäin ajassa. Tää kansio on peräisin ehkä 8. luokalta. Kyllä, olen opiskellut latinaa 3 vuotta eli koko yläasteen. Ja kyllä, tykkäsin kovasti Wentworth Milleristä (tykkään kyllä vieläkin, can't deny that) ja Fall Out Boyn Pete Wentzistä. Elastisestahan mä olen aina tykännyt, ja näköjään Tom Welling ja Akonkin ovat olleet musta hyvin kivoja.

Hehe, lisää Wentwörttiä ja Wellingin Tomppaa. Tykkäsin myös Linkin Parkista, Eminemistä ja Omarionista, ja fanitin Mi Gorda Bellaa, Pakoa (well duh?) sekä Serranon perhettä, jee. Kenenköhän kuvan mä oon repinyt tosta oikeasta alanurkasta? Luultavasti jonkun liian nolon fanituksen kohteen, näköjään vielä nolomman ku Fran Perean.

Hohhoi, nuoruus ja hulluus. Ei mulla nyt enää tässä iässä (hehe, joku kolme vuotta vanhempana) olis pokkaa vuorata koulukansioita/vihkoja/kirjoja/huoneeni seiniä miesten kuvilla, vaikka kuinka niitä fanittelisin. Taisin mä Jacksonin kuvia liimailla mun koululokeron oven sisäpuolen täyteen vielä amiksessa ollessani.

Tästä tuli liian pitkä postaus, taas. Sori. :D Menen nyt jatkamaan angstausta ukkosen tekemistä ohareista. Illanjatkoja, muruset rakkaat! ♥