Hyvä elää unelmiaan, mut todellisuus opettaa, ku laskupino pankkitiliä pakottaa.

Huoh.

Päivä alkoi ihan suoraan sanottuna vammasesti, mutta päättyi kivasti. ONNEKSI. Eilinen meni niin päinvastaisesti, kuin olla ja voi. Tästä on sitten vaan taas suunta ylöspäin! Or at least I hope so.

Yks ketutuksenaihe mulla olis: MIKSEI HERRA UKKONEN TULE JO?

Oon tajunnut erään seikan: jos koko ajan ajattelee negatiivisesti, esim. "voi kun on tylsää, ei mitään tekemistä, en oo tehny ny kesällä paljon mitään" niin silloin se olo myös tuntuu tylsältä. Ei se olo valittamisella siitä miksikään parane.

Mutta jos ajattelee asioita toiselta kantilta, että ne päivät, jolloin tekee edes jotakin, oli se sitten pientä tai suurta, niin pitää niitä päiviä arvokkaina. Vaikka olisikin ollut ulkomailla, juhlimassa tai vaikka pyöräilemässä ympäri Hervannan keskustaa, niin pitää tällaisia suuressa arvossa.

Mä taidan olla nykyään melkoinen optimisti, kun pidän koneellaolohetkiäkin mielenkiintoisina ja kivoina. Kuulostaa todella nolifelta, mutta näin se on. Tai jos mulla ei ole mitään tekemistä, enkä jaksa keksiäkään tekemistä, niin seurustelen sitten omien ajatuksieni kanssa feat. good music. Tai luen hyvää kirjallisuutta, tai teen hyviä voileipiä ittelleni ja luen samalla Akkari-taskukirjaa (teen tätä TOSI usein, rakastan syömistä samalla kun luen jotakin hömppäkirjaa/lehteä, yleensä just Aku Ankkaa), tai hyppään pyörän selkään ja lähen suhaileen ja katteleen Herwoodin maisemia, feat. again, good music.

Speaking of which, huomenna olis tarkotus mennä aamulla kenttäileen ja sen jälkeen nähdä Dinskee pitkästä aikaa. ♥ Luvassa on kivaisia kuveja! Ehkä. Riippuu ihan siitä, muistanko ottaa kaiken sen hössötyksen keskellä kameraa esiin.

'Til next time, stay tuned!