Ihmettelin joku aika sitten veljeni kielteisiä puheita Facebookista. Hän oli ja on edelleen sitä mieltä, että FB on ihan turha paikka, ja häntä jopa ärsyttää Facebook sanana todella paljon.
Tänään tajusin vihdoin mistä hän puhuu: Facebook on aivan turha ja jollain lailla ärsyttäväkin, mutta en halua poistaa tunnustani sieltä. Ja tämä tekeekin siitä ärsyttävän.
Viime aikoina oon huomannut itessäni erään melko huolestuttavan piirteen ja olen alkanut korjata sitä: joskus huomaan kirjoittavani statuksia ja julkaisevani jotkut kuvistani tykkäysten vuoksi. En siis aina tee näin, yleensä kirjoitan statukset ihan vain kertoakseni, että mitä kivaa mulle on tapahtunut ja näin, mutta mä sorrun myös siihen, että petyn aika paljonkin jos tykkäyksiä ei tule montaa (eli mun mittakaavassa enemmän kuin 4 tai 5). Kun tajusin tän, en enää haluakaan päivitellä niin useasti.
Ohessa netistä bongattuja linkkejä Facebookin stereotypioiduista käyttäjistä:
7 yleisintä Facebookin statuspäivittelijää (Ei Oo Totta-blogi by Katleena Kortesuo)
12 ärsyttävintä Facebookin käyttäjää (kirjoittanut Taloussanomat, lista laadittu by CNN)
Päivitys Facebookissa kertoo kirjoittajastaan (Kouvolan Sanomat)
Tunnistin itseni muutamista, pakko myöntää. Kolmanteen linkkiin viitaten mm. hehkuttaja, kyttääjä, tykkääjä ja musajakorasia osuivat pelottavan hyvin kohilleen, when it comes to me. Varmistukseksi vielä, että oon kyttääjä juurikin sillä tavalla, että mä en kuitenkaan juoruile asioita etiäpäin. Mua vain kiinnostaa joskus mitä muille kuuluu, ja pidän ne omana tietonani. Mulla ei ole nykyään tapana juoruilla turhan päiten, pyrin puhumaan vain oikeeta asiaa.
Tästä on kirjoitettu myös ihan lehtijuttujakin, mutta olen täysin samaa mieltä siinäkin, että ne joilla on yli 400 kaveria Facebookissa, omistavat oikeasti vain muutaman hyvän ystävän (voisin tosin sanoa samaa itsestäni, vaikka mulla ei läheskään noin montaa kaveria ole FB:ssä). Ja ne joilla kaverimäärä huitelee 600+ paikkeilla, ovat suorastaan kaverirohmuja, ja suurin osa kavereista on puolituttuja tai sellaisia, jotka on lisätty kavereiksi vain yhden kerran tapaamisen jälkeen, oli se sitten baarissa tai koulussa samalla kurssilla. Surullisimmissa tapauksissa joku ulkomaalainen mies on lisännyt kaveriksi just ja just täysi-ikäisen tytön, koska tämä ko. tyttö on hyvännäköinen tms. Järkevimmät likat ignooravat välittömästi tällaiset ja klikkaavat surutta Not Now-nappulaa.
En tiedä muista, mutta mulla on 300 kaveria, ja silti mä voisin mielelläni poistaa sieltä muutaman. Kuulostaa näin sanottuna karkealta, mutta se on totta. Vajaa 300 kaveria kuulostaa pieneltä määrältä, mutta ei mulle.
Loppujen lopuksi, vaikka kuinka Facebookin kautta olisi helppo pitää yhteyttä sukulaisiin, ystäviin ja muihin, niin onko se kuitenkaan aina niin? Mä olen kyllä tähän erittäin huono esimerkki, mutta edes Facebook ei ole auttanut mua mun pahassa tavassa antaa ystävyyssuhteiden jäädä jonnekin matkan varrelle. Mä oon perinyt tän tavan äidiltäni: me ollaan molemmat surkeita pitämään sellaisiin ystäviin yhteyttä, jotka mm. asuvat muualla kuin Tampereella tai me ei nähtäis noin muuten usein paitsi sopimalla tapaamisesta. Ja erään tutkimuksen mukaan tällaiset yhteisöpalvelut (siis muutkin kuin Facebook) itse asiassa edistävät nuorten erakoitumista muista. Tällainen ei välttämättä pääse käymään, jos nuorella on oikeita ystäviä, jotka haluavat tavata häntä face-to-face, mutta ujommilla ja muuten hieman antisosiaalisilla henkilöillä näin voi päästä valitettavasti käymään.
Veljeni, joka suurimmaksi osaksi inhoaa Facebookkia, esitti silti erään hyvän näkökulman äskettäin: "Facebook on täydellinen yhteisöpalvelu, jos sitä osaa käyttää oikein.". Ettei roiku siellä 24/7, vaan ihan muutama pari tuntia päivässä ja päivittelisi parina päivänä viikossa tärkeimpiä kohokohtia kuluneelta viikolta, ja pyrkisi tasaisin välein kyselemään vaikka yksityisellä viestillä kavereiltaan, että kuis hurisee.
Silti Facebookin käyttäjäkunta kasvaa kasvamistaan. Siihen jää niin koukkuun, vaikka periaatteessa siinä ei ole mitään koukkuunjäämistä. Okei, yksi koukuttava tekijä on monenlaisia pelejä tarjoava MindJolt Games, mutta mä en ole enää niihin varsinaisesti koukussa jostain syystä. Mut sitä vaan klikkailee refresh-nappulaa etusivulla lähes pakkomielteenomaisesti, jos olisi tullut uusia päivityksiä ihmisiltä, joiden kanssa ei vapaa-ajalla olisi muuten tekemisissä. Mä voisin kyllä jossain kohtaa järjestää semmosen tempauksen, että poistuisin vaikka viikoksi FB:stä. En kyllä ihan lähiaikoina, mut esim. joku koeviikko olis tähän yritykseen oiva ajankohta.
Mä en osaa sanoa, johtuuko tää mun yhtäkkinen oivaltaminen siitä, kun oon niin kiintynyt bloggailuun. Tää on toisaalta juuri siksi helppoa, kun tietää, ettei tätä todellakaan lue ne kaikki 290 FB-kaveria ja voi tulla pätemään millon mistäkin. Kirjoittamistyylistäni, turhanpäiväisestä jauhannasta (joku varmasti olisi tätä mieltä, älkää luulko että mä olen), kirjoitan koko ajan vain itsestäni, sun jutut toistaa samaa kaavaa, tylsää ja pälätipälä.
AI NIIN, mä myin sieluni ja menin jakamaan tän blogin virallisen linkin Facebookiin. Mietin tosin vieläkin, että oliko se suuri virhe. En tiedä vielä, eiköhän se selviä sitten joskus... Toivon kuitenkin, että lukijakuntani kasvaa, koska en kuitenkaan halua kirjotella vaan omaksi ilokseni. Pistän kuitenkin tähän A LOT OF THOUGHT, vaikka ei uskoisi ensi näkemältä!
Koska tänään on ollut oikea oivallusten päivä, huomasin tänään myös senkin, että mun tekstit saattavat olla ajoittain ehkä hieman pinnallisia. Aion korjata tämän tulevia merkintöjä ajatellen. Kirjoitan joskus syvällisempiä juttuja, jos vain uskallan. Tämäkin on ollut mun mielestä melko syvällistä pohdintaa, kai? Any opinions? Ja jos sattuu käymään niin onnellisesti, että joku tätä merkintää erehtyy lukemaan, niin saa ehdottaa mistä kirjoittaisin jatkossa! Olit sitten ihan randomi, etkä tuntisi mua, niin ehdotuksia pöytään, TÄNKJUU ETUKÄTEEN. ♥ Asiattomat kommentit tosin aion kylmästi ignoorata ja ne poistetaan immediately.
Mun ei muuten edes pitänyt kirjotella tänään minkäänlaista postausta. Tää taitaa muuten olla mun ensimmäinen postaus, jossa ei ole musiikkiin viittavaa juuri ollenkaan. Mitä täällä tapahtuu? MÄ EN SALLI TÄLLAISTA!
Huh, nyt helpotti merkinnän musiikittomuus. Tässäpä toinen kappale missä mainitaan tän postauksen avautumisen aihe.
Tänään tajusin vihdoin mistä hän puhuu: Facebook on aivan turha ja jollain lailla ärsyttäväkin, mutta en halua poistaa tunnustani sieltä. Ja tämä tekeekin siitä ärsyttävän.
Viime aikoina oon huomannut itessäni erään melko huolestuttavan piirteen ja olen alkanut korjata sitä: joskus huomaan kirjoittavani statuksia ja julkaisevani jotkut kuvistani tykkäysten vuoksi. En siis aina tee näin, yleensä kirjoitan statukset ihan vain kertoakseni, että mitä kivaa mulle on tapahtunut ja näin, mutta mä sorrun myös siihen, että petyn aika paljonkin jos tykkäyksiä ei tule montaa (eli mun mittakaavassa enemmän kuin 4 tai 5). Kun tajusin tän, en enää haluakaan päivitellä niin useasti.
Ohessa netistä bongattuja linkkejä Facebookin stereotypioiduista käyttäjistä:
7 yleisintä Facebookin statuspäivittelijää (Ei Oo Totta-blogi by Katleena Kortesuo)
12 ärsyttävintä Facebookin käyttäjää (kirjoittanut Taloussanomat, lista laadittu by CNN)
Päivitys Facebookissa kertoo kirjoittajastaan (Kouvolan Sanomat)
Tunnistin itseni muutamista, pakko myöntää. Kolmanteen linkkiin viitaten mm. hehkuttaja, kyttääjä, tykkääjä ja musajakorasia osuivat pelottavan hyvin kohilleen, when it comes to me. Varmistukseksi vielä, että oon kyttääjä juurikin sillä tavalla, että mä en kuitenkaan juoruile asioita etiäpäin. Mua vain kiinnostaa joskus mitä muille kuuluu, ja pidän ne omana tietonani. Mulla ei ole nykyään tapana juoruilla turhan päiten, pyrin puhumaan vain oikeeta asiaa.
What about you guys? Tunnistitteko itsenne noiden linkkien sisällään pitämistä Facebook-käyttäjätyypeistä?
Tästä on kirjoitettu myös ihan lehtijuttujakin, mutta olen täysin samaa mieltä siinäkin, että ne joilla on yli 400 kaveria Facebookissa, omistavat oikeasti vain muutaman hyvän ystävän (voisin tosin sanoa samaa itsestäni, vaikka mulla ei läheskään noin montaa kaveria ole FB:ssä). Ja ne joilla kaverimäärä huitelee 600+ paikkeilla, ovat suorastaan kaverirohmuja, ja suurin osa kavereista on puolituttuja tai sellaisia, jotka on lisätty kavereiksi vain yhden kerran tapaamisen jälkeen, oli se sitten baarissa tai koulussa samalla kurssilla. Surullisimmissa tapauksissa joku ulkomaalainen mies on lisännyt kaveriksi just ja just täysi-ikäisen tytön, koska tämä ko. tyttö on hyvännäköinen tms. Järkevimmät likat ignooravat välittömästi tällaiset ja klikkaavat surutta Not Now-nappulaa.
En tiedä muista, mutta mulla on 300 kaveria, ja silti mä voisin mielelläni poistaa sieltä muutaman. Kuulostaa näin sanottuna karkealta, mutta se on totta. Vajaa 300 kaveria kuulostaa pieneltä määrältä, mutta ei mulle.
Loppujen lopuksi, vaikka kuinka Facebookin kautta olisi helppo pitää yhteyttä sukulaisiin, ystäviin ja muihin, niin onko se kuitenkaan aina niin? Mä olen kyllä tähän erittäin huono esimerkki, mutta edes Facebook ei ole auttanut mua mun pahassa tavassa antaa ystävyyssuhteiden jäädä jonnekin matkan varrelle. Mä oon perinyt tän tavan äidiltäni: me ollaan molemmat surkeita pitämään sellaisiin ystäviin yhteyttä, jotka mm. asuvat muualla kuin Tampereella tai me ei nähtäis noin muuten usein paitsi sopimalla tapaamisesta. Ja erään tutkimuksen mukaan tällaiset yhteisöpalvelut (siis muutkin kuin Facebook) itse asiassa edistävät nuorten erakoitumista muista. Tällainen ei välttämättä pääse käymään, jos nuorella on oikeita ystäviä, jotka haluavat tavata häntä face-to-face, mutta ujommilla ja muuten hieman antisosiaalisilla henkilöillä näin voi päästä valitettavasti käymään.
Veljeni, joka suurimmaksi osaksi inhoaa Facebookkia, esitti silti erään hyvän näkökulman äskettäin: "Facebook on täydellinen yhteisöpalvelu, jos sitä osaa käyttää oikein.". Ettei roiku siellä 24/7, vaan ihan muutama pari tuntia päivässä ja päivittelisi parina päivänä viikossa tärkeimpiä kohokohtia kuluneelta viikolta, ja pyrkisi tasaisin välein kyselemään vaikka yksityisellä viestillä kavereiltaan, että kuis hurisee.
Silti Facebookin käyttäjäkunta kasvaa kasvamistaan. Siihen jää niin koukkuun, vaikka periaatteessa siinä ei ole mitään koukkuunjäämistä. Okei, yksi koukuttava tekijä on monenlaisia pelejä tarjoava MindJolt Games, mutta mä en ole enää niihin varsinaisesti koukussa jostain syystä. Mut sitä vaan klikkailee refresh-nappulaa etusivulla lähes pakkomielteenomaisesti, jos olisi tullut uusia päivityksiä ihmisiltä, joiden kanssa ei vapaa-ajalla olisi muuten tekemisissä. Mä voisin kyllä jossain kohtaa järjestää semmosen tempauksen, että poistuisin vaikka viikoksi FB:stä. En kyllä ihan lähiaikoina, mut esim. joku koeviikko olis tähän yritykseen oiva ajankohta.
Mä en osaa sanoa, johtuuko tää mun yhtäkkinen oivaltaminen siitä, kun oon niin kiintynyt bloggailuun. Tää on toisaalta juuri siksi helppoa, kun tietää, ettei tätä todellakaan lue ne kaikki 290 FB-kaveria ja voi tulla pätemään millon mistäkin. Kirjoittamistyylistäni, turhanpäiväisestä jauhannasta (joku varmasti olisi tätä mieltä, älkää luulko että mä olen), kirjoitan koko ajan vain itsestäni, sun jutut toistaa samaa kaavaa, tylsää ja pälätipälä.
AI NIIN, mä myin sieluni ja menin jakamaan tän blogin virallisen linkin Facebookiin. Mietin tosin vieläkin, että oliko se suuri virhe. En tiedä vielä, eiköhän se selviä sitten joskus... Toivon kuitenkin, että lukijakuntani kasvaa, koska en kuitenkaan halua kirjotella vaan omaksi ilokseni. Pistän kuitenkin tähän A LOT OF THOUGHT, vaikka ei uskoisi ensi näkemältä!
Koska tänään on ollut oikea oivallusten päivä, huomasin tänään myös senkin, että mun tekstit saattavat olla ajoittain ehkä hieman pinnallisia. Aion korjata tämän tulevia merkintöjä ajatellen. Kirjoitan joskus syvällisempiä juttuja, jos vain uskallan. Tämäkin on ollut mun mielestä melko syvällistä pohdintaa, kai? Any opinions? Ja jos sattuu käymään niin onnellisesti, että joku tätä merkintää erehtyy lukemaan, niin saa ehdottaa mistä kirjoittaisin jatkossa! Olit sitten ihan randomi, etkä tuntisi mua, niin ehdotuksia pöytään, TÄNKJUU ETUKÄTEEN. ♥ Asiattomat kommentit tosin aion kylmästi ignoorata ja ne poistetaan immediately.
Mun ei muuten edes pitänyt kirjotella tänään minkäänlaista postausta. Tää taitaa muuten olla mun ensimmäinen postaus, jossa ei ole musiikkiin viittavaa juuri ollenkaan. Mitä täällä tapahtuu? MÄ EN SALLI TÄLLAISTA!
Huh, nyt helpotti merkinnän musiikittomuus. Tässäpä toinen kappale missä mainitaan tän postauksen avautumisen aihe.
As I grew to be a teen I disguised myself
At the lowest self-esteem, especially with the girls
Tried out every sport just to impress all the girls
Instead of all the ladies, 'cuz they talk down
I was too artsy, known to be a clown
And now my Facebook poppin'
'Cuz I told the same girls I would be the hot sh*t one day
MEIÄN OTTO-MÖSYKKÄ TÄYTTI NYT 10 VUOTTA! Älä vaan menetä tota loputonta energiaa ja vahtikoiramaista luonnetta vielä! Love you. ♥
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti