Okei, nyt repesin aika kunnolla. Sisäisesti, koska kello näyttää kahta yöllä, ja mun nauru on tunnetusti melkosen kovaäänistä sorttia.
Mun blogiin on päädytty seuraavilla hakusanoilla:
housut
iso g:n krapula kohtaus (tämä! :'D)
käheä ääni cover billie jean
mauno pepponen kitara
No sehän on selvä.
Mä oon alkanut käyttää Twitteriä nykyään paljon enemmän. Tilihän mulla on ollut siellä kohta 3 vuotta ("siis d44 mä oon ollu Tvitteris jo, ku siel ei ollu viel niinq ketää"), mutta en jotenkin missään vaiheessa ole ollut erityisen innostunut siitä. Aluksi olin tietysti, koska voi vitsi, täällähän on kaikkia kivoja julkkiksia ja voin seurata niiden tweettejä ja viimesimpiä uutisia ja jeejee wuhuu. Innostus sitten laantui hetkeksi, koska siellä ei ollut ketään tuttuja.
Nyt kun Twitterissä on tuttuja hieman enemmän (ja vain hieman, ei se hypetys oo täällä Suomen puolella vieläkään ottanu kunnolla tuulta purjeisiinsa), niin mielelläänhän sitä käyttää. Kaikkia juttuja en kuitenkaan halua lähes 300:n ihmisen nähtäville Facebookkiin, ja lisäksi mun älykapulalla on niin helppoa twiittailla! Tässä yhtenä yönä tulin hulluksi ja kädet täristen tweettasin öisen hypokohtauspäivityksen. Mitäköhän ihmettä?
Nyt kun Twitterissä on tuttuja hieman enemmän (ja vain hieman, ei se hypetys oo täällä Suomen puolella vieläkään ottanu kunnolla tuulta purjeisiinsa), niin mielelläänhän sitä käyttää. Kaikkia juttuja en kuitenkaan halua lähes 300:n ihmisen nähtäville Facebookkiin, ja lisäksi mun älykapulalla on niin helppoa twiittailla! Tässä yhtenä yönä tulin hulluksi ja kädet täristen tweettasin öisen hypokohtauspäivityksen. Mitäköhän ihmettä?
 |
| Lukusuunta alhaalta ylöspäin. |
Samainen päivä (tai yö) oli muutenkin ihan hullu, kuten noista tweeteistä voi havaita. Tein omia ennätyksiä nukkumaanmenon aikaisuuden kanssa ja nukun kellon ympäri. Seuraava aamupäivä meni ihan ok. Poikkesin koululla hakeen enkun kokeen ja puhumassa opon kanssa. Mä en selvästikään osaa päästää irti Teklusta.
Sitten tapahtui jotain. Mun olo oli loppupäivän aivan kuollut. Maha oli kipeä, jalkoja särki ja olin varma, että nyt tuun pahasti kipeäksi. Vaikka ulkona ei ollut kun jotain -5 astetta pakkasta, niin olin ihan jäässä. Keväinen aurinko lämmitti mieltä, mutta mun erityisen valonarat silmät eivät tykänneet yhtään. Ja huolimatta kellon ympäri nukutuista yöunista nukuin iltapäivällä 3 tunnin tajunnanräjäytyspäikkärit. JEI ja olo oli vielä kauheempi.
Kyllä lukuloma ottaa koville.
Käytiin me äidin kanssa vähä kirpparikierroksella: ensin Hervannan pikkukirppiksellä, ja sitten mentiin Kangasalan kirpparin kautta Löytötexiin. Mä löysin mm. taas uuden vyötärövyön, mustan topin (niitä ei voi olla liikaa), aurinkolasit (koska valonarat simmut), aivan ihanan canvastaulun huoneeseeni ja kivat haaremihousut reeneihin.
Reeneistä tuli mieleen, että nyt ollaan meidän tanssisarjassa sitten todella kaukana meikäläisen mukavuusalueesta. Jalkaliukuja lattialla, polvilleennousuja ja ykkösinhokkini: TAKAPERINKUPERKEIKKOJA. Hyi hyi ja hyi. Hyvä, ku haluan tehdä kuperkeikkoja eteenpäinkään. Ja jottei se kuperkeikka olisi liian helppo, niin enmuistakummanjalan tulisi osoittaa samanaikaisesti kattoa kohti. IIHHANAA.
Mä en tiedä, onko mun tekniikassa jotain häikkää, mutta mun päähän sattuu aina kuperkeikkojen jälkeen. Yritin reenailla kotona porukoiden leveällä sängyllä takaperinkeikkauksia, mut ei vaan pysty kykeneen. Mä tajusin samointein, että se on taas tää mun vammanen, liian suora selkä. Ei vaan taivu tarpeeksi. Mä en myöskään pysty nousemaan istumaan, kun tehdään vatsalihaksia, en edes puoleenväliin, joten tyydyn tekemään perusnostoja.
Oon myös hyvin kömpelö ja pitkäraajainen yksilö, joka ei osaa koordinoida liikkeitänsä ilman, että ympärilleni ilmestyy ruumiita. Oon määkin hyvä tanssija sitte!
Mun tarvii joko kysyä tanssiopelta neuvoa tai sitten jotenkin feikata, että mä teen sen kuperkeikan. Mielelläni kokeilisin jälkimmäistä, koska mulla on meinaan pienoinen, selittämätön kammo kuperkeikkoihin jo valmiiksi.
Oli niin tai näin, mä totesin itselleni, että mä otan haasteen vastaan ja koetan ylittää itseni! Oon ollut jo monta vuotta mun mukavuusalueella, joten nyt olis näytön paikka. Never give up, never surrender!
And other news oon vihdoin alkanut lukea psykaa. Yay me! Vihkomuistiinpanoja ja 3. kurssin kirjaa oon käynyt läpi aika hyvään tahtiin. Aika käy kyllä pelottavan vähiin, mut eiköhän tää tästä!
Reeneistä tuli mieleen, että nyt ollaan meidän tanssisarjassa sitten todella kaukana meikäläisen mukavuusalueesta. Jalkaliukuja lattialla, polvilleennousuja ja ykkösinhokkini: TAKAPERINKUPERKEIKKOJA. Hyi hyi ja hyi. Hyvä, ku haluan tehdä kuperkeikkoja eteenpäinkään. Ja jottei se kuperkeikka olisi liian helppo, niin enmuistakummanjalan tulisi osoittaa samanaikaisesti kattoa kohti. IIHHANAA.
Mä en tiedä, onko mun tekniikassa jotain häikkää, mutta mun päähän sattuu aina kuperkeikkojen jälkeen. Yritin reenailla kotona porukoiden leveällä sängyllä takaperinkeikkauksia, mut ei vaan pysty kykeneen. Mä tajusin samointein, että se on taas tää mun vammanen, liian suora selkä. Ei vaan taivu tarpeeksi. Mä en myöskään pysty nousemaan istumaan, kun tehdään vatsalihaksia, en edes puoleenväliin, joten tyydyn tekemään perusnostoja.
Oon myös hyvin kömpelö ja pitkäraajainen yksilö, joka ei osaa koordinoida liikkeitänsä ilman, että ympärilleni ilmestyy ruumiita. Oon määkin hyvä tanssija sitte!
Mun tarvii joko kysyä tanssiopelta neuvoa tai sitten jotenkin feikata, että mä teen sen kuperkeikan. Mielelläni kokeilisin jälkimmäistä, koska mulla on meinaan pienoinen, selittämätön kammo kuperkeikkoihin jo valmiiksi.
Oli niin tai näin, mä totesin itselleni, että mä otan haasteen vastaan ja koetan ylittää itseni! Oon ollut jo monta vuotta mun mukavuusalueella, joten nyt olis näytön paikka. Never give up, never surrender!
And other news oon vihdoin alkanut lukea psykaa. Yay me! Vihkomuistiinpanoja ja 3. kurssin kirjaa oon käynyt läpi aika hyvään tahtiin. Aika käy kyllä pelottavan vähiin, mut eiköhän tää tästä!
Pelottavan, tai siis kutkuttavan vähiin käy myös eräskin odotusaika. Arvaatteko jo?
ONLY 1 WEEK TO GO ♥ Siä mennään!
Harvoin mä olen muuten odottanut minkään liikkeen avaamista mitenkään erityisen paljoa, mutta nyt odotan. BikBok avataan Koskariin ensi viikon torstaina, ja syy odotukseen on tämä. Olisko pikkasen ihana esim. reenipaidaksi! Mä en osaa päättää ton harmaan ja tämän paidan väliltä. Päädyn kuitenki aika saletisti lopputulokseen: mä otan molemmat! Ja parasta olis olla noi mahtavuudet siellä myynnissä, tai muuten... muutun takaisin Lokiliaksi enkä vastaa seurauksista.
Anteeksi kuvien vähäinen määrä. Ja postauksen sisällöttömyys. Ja angstin määrä. Ja turhuus. Halusin nyt kirjottaa, koska kerrankin kirjoitutti.
Ihanaa & rentoisaa hiihtolomaa kaikille! ♥
Abit, muistakaa lukea ja päntätä ja samalla ottaa välillä rennosti, ettei pää ihan tyystin hajoa! Muut, nukkukaa, levätkää ja pitäkää hauskaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti