Selailin tuossa aikani kuluksi Feissarimokia (DON'T ASK WHY) ja bongasin pitkästä aikaa tämän aivan loistavan keskustelun, mikä oli osittain päässyt jo unohtumaan.
Tässä vielä alkuperäinen linkki: http://www.feissarimokat.com/2011/04/pop-vs-hevi/ Toivottavasti en riko mitään tekijänoikeuksia tässä. Jos rikon, niin pistäkää ystävällisesti ilmoitusta kommenttiboksiini.
Tässä keskustelussa ei olisi ollut aluksi mitään vikaa, mutta Jyri ryhtyi väittämään vastaan Ronille ja Eetulle asiattomaan ja turhan yleistävään sävyyn, kuin myös ilman minkäänlaista asiantuntemusta. Hän mm. olettaa, että kaikki heavyn kuuntelijat ovat masentuneita ja ahdistuneita ja että ei voi olla iloinen ja avoin ihminen, jos ei kuuntele hittimusiikkia tai noin yleisesti poppia. Lisäksi Jyriltä karisi rutkasti uskottavuutta sillä punaisella sekunnilla, kun hän ylpeili kuuntelevansa kappaleita Pelimies, Mikä Kesä ja Tytöt Tykkää, jotka ovat järjestään musiikin irvikuvia. Ja pyydän anteeksi, jos joku noita biisejä tykkää oikeesti kuunnella, ei se väärin oo... Kai.
Varmasti myös tekin huomasitte, kuinka Roni vastaa Jyrin "hyvin" perusteltuihin argumentteihin hyvässä hengessä (jossa on ripaus sarkasmia) ja toteamalla että hän vain sanoi mainstreamin olevan mielikuvituksetonta ja samankaltaista. Jyri jaksaa tästäkin repiä pelihousunsa ja toteaa ykskantaan hevareiden olevan "öriseviä munapäitä". Mä olisin todellaki tehnyt samoin kuin Eetu keskustelun loppupuolella (tosin en välttämättä noinkaan härskisti), että heittää kommentit ihan läpällä, kun ei vaan enää kykene vääntämään rautalangasta, Jyri kun on hanakka, itsekritiikkiä vailla oleva ja itsepäinen mainstreamin kannattaja.
Ja by the way Jyri, musiikin "asiantuntijana" sun olisi pitänyt tietää että sekä klassisessa musiikissa että heavyssa käytetään bassoja. Vieläpä niitä OIKEITA bassosoittimia; rockissa sähköbassoa tai basic bassokitaraa ja klassisessa musiikissa kontrabassoa, eikä sitä koneilla keinotekoisesti tuotettua bassoa, joka saa tanssi- ja keikkapaikat tärisemään.
Itse olin tuossa heavy-asiassa samaa mieltä muutama vuosi takaperin. Nyt en enää, koska musiikkimaku ei juurikaan ole kiinni kuuntelijan elämäntilanteesta tai mielialasta. Se on ihan kiinni siitä, mikä kuulostaa hyvältä omille korville. Kyllähän sitä jaksetaan maailman tappiin asti vääntää ja taistella siitä, että rapin kuuntelijat ovat aggressiivisia luonteeltansa ja hevarit masentunteita plaaplaaplaa, mut at the end of the day, it doesn't matter at all.
In case you haven't noticed, mäkin kuuntelen nykyisin hieman raskaampaa rockia, vaikkakin se kattaa vain murto-osan mun musiikkimausta. Senkin oon tajunnut ja toivottavasti moni muukin, että ei sitä kannata haukkua toisen musiikkimakua, koska ainakin jos mulle tulee aukomaan päätään siitä, kuinka räppi on täyttä kuraa eikä siinä käytetä oikeita soittimia joten se ei edes ole musiikkia, ym. etc. jne. niin voin luvata että täältä pesee takaisin ja kunnolla sitten.
No ei nyt sentään, mutta antakaa ihmisten kuunnella mitä he haluavat. Vaikka en mäkään ymmärrä enkä varmaan tuu ikinä ymmärtämään, miten ihmeessä Petri Nygård tai JVG ovat niin suosittuja, enkä sitä kuinka jotkut ihmiset kuuntelevat vain sitä yhtä Voicella soivaa biisiä joltakin artistilta eivätkä edes viitsi tutustua ko. artistin muuhun tuotantoon, tai että miten Lady Gagaa voidaan edes verrata Michael Jacksoniin, mutta loppupeleissä, en jaksa takertua moisiin. Maailmassa on tärkeämpiäkin asioita.
So let's just enjoy the most beautiful art in the world: music. In its all forms and genres. Peace!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti