Huoh. Kyllä tää syksyn pimeys ja kylmyys tekee tehtävänsä.
Oon ollut tän viikon, etenkin loppupuolen, IHAN LOPPU. Toissapäivänä mä ihan kirjaimellisesti nukuin koko päivän. En jaksanut välittää, että mitä mulla on päällä, oonko muistanut syödä tai että miltä mä näytän.
No okei, mä olin koko päivän kotona, eikä kotona nyt tarvitse miettiä em. asioita. Nukuin jonnekin klo 13 asti ja siitä siirryin olohuoneen sohvalle jatkamaan unia. Mulla oli niin kamala olo, ei tehnyt mieli syödä mitään. Epäilin että olisin tulossa kipeeksi, ja kaiken kukkuraksi huomasin aamulla, että mun vasemman silmän alaluomi oli todella kipeä ja turvoksissa. Siihen sattui aluks räpytteleminenkin, nyt se kipu on hieman laantunut. Kokonaisuudessaan mun vointi oli jotain järkyttävää. Mieluusti olisin nukkunut koko päivän, mutta kun huolehtivien ja huolissaan olevien vanhempieni kanssa edelleen asustelen, niin ne haaveet jäi sille tielle...
Like Eminem said in his song When I'm Gone: don't mourn, rejoice. 'Cause there's also some good news, no, GREAT news. Adam Tensta released a new music video! And it was made for exactly the song that I dreamed of: The Monkey. ♥ Awesome beat, mesmerizing rhythm and it has a good point. It is not on Youtube yet, so I'm not able to share it in my blog, but you can check it out on Vimeo!
Anyways, olo on nyt hieman parempi. Ehkä siksi, että SYYSLOMA ALKOI. ♥ Mut silti väsy on koko ajan läsnä, tosin oon onnistunut torjumaan sitä hieman työnteolla (perjantaina 4 h, lauantaina 7 h) ja viettämällä iltaa kahden ihanan ystävän kanssa. Huomenna annan itelleni luvan pitää kunnon rentoilupäivän Frasierin, Ihmisten Puolueen ja blogin parissa heti aamun kokouksen jälkeen...
Pari asiaa tosin varjostaa mun rentoa lomailuani
1. En oo vieläkään tehnyt loppuun mun historian tutkielmaa.
2. En ole saanut mistään VIELÄKÄÄN vanhojentanssiparia.
Ja molemmat on mun ihan omaa syytä.
Aikaansaamattomuus, vitkuttelu ja laiskuus on mun toisia nimiä, ja viitaten jälkimmäiseen ongelmaan, myös ujous ja nolatuksi tulemisen pelko dominoivat mun persoonallisuutta. Voi ny vitsi sentään.
Kai mä jossain kohtaa turhaudun ja päätän, etten mene koko tansseihin ja hutasen historian tutkielman tokan jakson loppumetreillä. Sit hyppään ulos mun tulevan huoneen ikkunasta, joka sijaitsee 6. kerroksessa, koska mua ketuttaa niin rankasti mun oma tyhmyys.
Sounds like a plan to me.
Ääh, vaikeeta se on, mutta pakko kai mun on uskoo työkaverini lausumaan vanhaan viisauteen: asioilla on tapana järjestyä. Itkuhan tässä kohta tulee, mut katotaan ny.
Eipä muuta. Sweet dreams, we'll see ya tomorrow. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti