Uutta ja vanhaa varastohuoneista.

Eräänä kauniina päivänä selailin tuttuun tapaan Instagram-tarinoita ja yhtäkkiä pääsi pieni kirkaisu. Nimittäin Vintage Finlandin ylläpitäjän Jeren tarinassa vilahti erittäin tuttu takki. Kelasin heti takasinpäin enkä voinut uskoa silmiäni. Lähetin isälleni kuvakaappauksen kysyäkseni takista onko se sama ja voi kyllä. Kattokaas mitä hän löysi vintiltä!

oh don't mind my messy hair and sweaty #afterdanceclass lewk

The coolest jacket in existence.

Alun perin tää on ollut mun tädin takki. En muista koko tarinaa, että antoiko tätini takin eteenpäin isälle vai pöllikö iskä sen tädiltä pikkuveljen tyypillisellä "noku et sää tätä kuitenkaan käytä tätä"-tyylillä. Isä on ollut vuosien mittaan nätisti sanottuna kova konmarittaja, eli heittänyt pois tavaraa, joita hän ei enää tarvitse. Joitakin asioita hän kuitenkin haluaa säilyttää vuosikausia ja tämä takki on ollut yksi niistä (toinen on Pyrintö-takki, joka myös majailee nykyään mun kaapissa (kuka olis uskonut, että isältä löytyy parhaat kuteet)). Eipä isä varmaankaan osannut arvata, että ysärikuteet tulisi olemaan 20+ vuotta myöhemmin niin isossa huudossa, että tämäkin takki varmana revittäisiin käsistä, jos me tästä raaskittaisiin luopua!

this jacket, sirucollection's canvas tote and all-stars = the perfect combo

Muistan tän takin elävästi lapsuuteni päivistä, kun isä käytti tätä. Mielestäni tää oli jo silloin tosi cool, mutta koska isäni on tosi pitkä ja harteikas mies niin ajattelin ettei tää takki istuisi mulle tyyliin ikinä. Little did I know that this jacket would be PERFECT for me. Okei hihat on meleko pitkät, mutta ne saa aina käärittyä!

Tuun 100% varmasti tekemään useita postauksia, joissa tää takki esiintyy. Sorry not sorry.

dancing shoes & sweats: reebok #truehypebeast

Mulla on näemmä paha tapa viedä vaatetta toisten kaapeista, vinteistä ja varastohuoneista. Nämä eivät ole vintaget, mutta ovat vuorostaan veljen kaapista. Veli sai nää pökät meidän serkuilta ja mää näin nää siellä tavaroissa porukoilla ollessani, mutta en jaksanut kokeilla vielä silloin. Housut kuitenkin jäivät mieleeni ja kysyin vähän ajan päästä Matiakselta, että tuleeko hänen ihan oikeesti näitä käytettyä ja "sulla on niinku miljoonat kollarit ja mulla vaan yhdet pliiiiis". Ei Matias oikeesti näin paljoa taivuttelua vaatinut, se on aika antelias luonne muutenkin.

Nää eivät kyllä ole mitkään maailman mukavimmat housut. Materiaali ei jousta ja vyötäröä saa olla jatkuvasti löysäämässä, jos haluan istahtaa ja olla rennosti, mutta nää on tosi kivanmalliset ja rakastan tota raitaa tossa.

such colours, very shoes, much candy

Nämä Hoka Clayton 2-lenkkarit eivät ole vanhat, mutta porukoiden vintiltä kuitenkin ja ovat myös tätini käyttämät. Äiti olisi halunnut pitää nämä, mutta olivat liian pienet hälle. Mulle puolestaan nämä ovat ihan täydelliset! Istuu just hyvin koon puolesta, ovat todella kevyet ja tuo paksu, keinuva pohja takaa maksimaalisen lenkkeilykokemuksen.

Ekan kerran, kun näitä tarjottiin mulle, hylkäsin ne oitis värinsä puolesta. Pinkki ja turkoosi eivät ole enää yhtään mun juttu ja haaveilin mustista Nike Free 5.0 -lenkkareista. Toisella kerralla iskä oli kaivanut nämä vintiltä Nike-takin kanssa ja yritti uudestaan. Yritys kannatti, koska olin avoimemmalla tuulella ja kokeilin noita muuten vaan. Ne istuivat mun jalkoihin kuin sukat ja pohja tuntui todella hyvältä. Keinuvuutensa ansiosta tuntuu kuin nuo sanoisivat mulle joka askeleella "noniin Ems nYT MENNÄÄN!!!1". Also köyhällä ei ole paljoa varaa nirsoilla väreistä.

my trustworthy gym bag

Sorry Pepsi Max, my one true love, but when you find a backpack like this for 2€, you HAVE TO get it. Tämän ikää en tiedä, mutta kunnosta, materiaalista ja tyylistä päätellen sijoittaisin tämän jonnekin 90-00-vaihteeseen. Vai mitä sanoo vintagevaateasiantuntijat? Tämä upeus löytyi tosiaan vaivaisella parilla eurolla kierrätyskeskuksesta, joten sehän lähti aikasta äkkiä mun mukaan.

my own reality and time stones #twodownfourtogo

Pari aarretta äidin korurasiasta. Neuvostoliittolainen Zarja onkin esiintynyt jo aiemmin tässä blogissa, mutta vihreäkultainen kaulakoru on ollut mulla ihan yhtä kauan. Korun tarinasta en tiedä enempää kuin että on 90-luvulta. Koru sai kunnian roikkua kaulassani, kun menimme katsomaan Endgamea. Kaverina oli muuten kokomustan asun lisäksi Uhanan tummanvihreät Aztecit. For Team Green & Gold. ♥

Oon saanut nämä molemmat äidiltä vuosia sitten, mutta sittemmin olen unohtanut ne omaan koruboksiini. Kun sain ne, en oikein kokenut kummankaan olevan mun tyyliä, mutta en raaskinut antaa niitä eteenpäinkään. Onneksi pidin pääni, sillä nyt tykkään molemmista todella paljon!

Joten rakkaat ihmiset. Tutkikaa porukoidenne kellareita, varastoja ja vinttejä. Käykää kirppiksillä ja kierrätyskeskuksissa. Sen lisäksi, että se on ekologista, kestävää ja eettistä, se on ihan parasta.

PS. Tänään on TOUKOKUU. Summer is comiiiing!

Mun oma Aikakivi.

Pengoskelin tossa mun vanhoja tavaroita ja löysin joitain koruja, joita en ole käyttänyt aikoihin. Osan konmaritin lahjoitettavaksi tai kirppikselle myytäväksi, ja osaan ihastuin uudelleen ja otin uudelleen käyttöön. Yksi niistä on tämä neuvostoliittolainen Zarja-kaulakello.

Kello on vedettävä ja se toimii edelleen oikein hienosti. Olen saanut tämän korun äidiltäni, joka taas on saanut tämän isoäidiltään lahjaksi tasan 40 vuotta sitten. Jo pienenä ihailin tätä korua ja rämpytin tuota kantta edestakaisin. Äiti antoi korun minulle joskus kotona asuessani, kun hänen ei tullut kyseistä korua käytettyä. En kuitenkaan tuolloin tykännyt punaisesta väristä, joten koru ei koskaan päässyt käyttöön asti. Ennen kuin nyt.

Muutama vuosi sitten kellokorut olivat kovasti muodissa ja haaveilin itsekin sellaisen ostamisesta. Nyt ei haittaa, että se jäi vain haaveeksi. Äidin kaulakello on tämänhetkinen lempparikoruni. Vaikka punainen on mun nykyinen suosikkivärini, on toisaalta harmi, ettei koru ole vihreä. Tietäjät tietää miksi.

Vihreästä aikakivesta puheen ollen tänään on SE päivä. Endgame. Loppupeli. Päivä, jota olemme odottaneet 5 vuotta ja samalla emme ole odottaneet, koska... Noh, palataan tähän myöhemmin. Tsemppiä meille kaikille. It's gonna be heck of a ride.

Talvi 2019.

TAMMIKUU

Tammikuu kesti ainakin 84 vuotta. Oon aina vihannut tammikuuta. Aika kuluu niin hi-taas-ti, on kylmä, on pimeää, on kylmä, kaikkia masentaa, ON KYLMÄ. Mun tammikuu oli myös erittäin tylsä. Tai no siis tylsäksi en ensisijaisesti sanoisi, mutta sillä tavalla on, että ei mulla siitä mitään kertomisen arvoista ole.

Joitain kertomisen arvoisia asioita tammikuulta in order of appearance:

Oli eläinterapiaa ihanimpien kisujen muodossa. Kuvasta ei kunnolla näjy, mutta hänellä on aivan ihnut kaksiväriset kasvot. Se näyttää ihan kuin olis viivottimella vedetty värit kasvojen poikki.

Oli elokuvaterapiaa Marvel-maratonin muodossa. Piti kouluttaa taas yksi padawan jedimestaritasolle (anteeksi nyt oli aivan väärä elokuvasarja, mutta kello on nyt aika paljon liikaa yli keskiyön enkä jaksa keksiä parempaa metaforaa). Hän eteni nopeasti kiitettävin arvosanoin!

Shoppailuterapiaa Henkkamaukassa alekoodilla. Löytyi ehkä parsain paita!

Ruokaterapiaa vohvelien muodossa. Banaani-nutella-vohveli jäätelöllä JA kermavaahvolla on PARHAUTTA.

Ja viimeisenä muttei TODELLAKAAN vähäisempänä: liikuntaterapiaa TANSSIN MUODOSSA. Kuten viime postauksessa mainitsinkin, olen aloittanut taas tanssimisen ja en voisi olla onnellisempi!

HELMIKUU

Helmikuussa alkoi elämä näyttää vähän paremmalta.

Ihana Emu tanssahteli kauniisti Wanhojen tansseissaan. Mitkä nostalgiaväreilyt pinnassa kun muistin vieläkin monien tanssien askeleet omista tansseista!

Ja täs me Emiliat! We r pretty darn cute, ain't we?

Ystäväni Kristina teki mulle näin ihanat kynnet! Itkuttaa kun ei ole just nyt kynnet laitettuna, mutta kohdakkoin sitten taas!

En muista tästä päivästä mitään ihmeempää, mutta tästä kuvasta välittyy kivoja viboja. Tykkään mun lookista tässä ihan kybällä. Diggaan kangaskassista, leggareista, sotkutukasta ja ruusujen paljoudesta.

Varmaan spontaanein juttu mitä tein yks viikonloppu. Päätin aika ex temporeesti vääntää lihapullia. Yleensä tarviin ainakin viikon valmistautumis- ja psyykkausajan jos meinaan laittaa tiettyä ruokaa, mutta tää tuli aika puskista. Edistystä?

Kyä määkin hymyilisin noin muikeasti, jos voittaisin KOLME Oscaria! (okei tää on punaiselta matolta eli voittoja ei ollut tässä kohti vielä yhtäkään tiedossa ja Chadwick ite ei voittanut mitään MUT ANYWAY) Ette kuule tiiä mitkä äänet pääsi multa ja Emulta, kun BP voitti hitsivie 3 palkintoa, joista yksi oli iki-ihana LUDWIG GÖRANSSON! Nää oli muuten ekat Oscarit, jotka jaksoin valvoa loppuun asti. Ollaan hulluja.

Sushi on vaan niin parasta bestii. Unpopular opinion: mää en oikein välitä soijasta vaan tykkään dipata sushirullia ja pötkylöitä majoneesiin! Tampereen Pieni Panda on paras kaikista sushipaikoista, joissa olen tähän asti käynyt syömässä. Sen nimi kyl kantsis olla Pikku Panda, istuu suuhun paljon mukavammin. Niillä on myös oikein hyvä kiinalaisen ruoan menu. Buffet auki 11-19 eli aika myöhään, ja ei oo kun 12,90€/hlö! (ei maksettu mainos)

MAALISKUU

Talvellakin on kauniita auringonlaskuja. Tässä kuvassa on väritetty kunnon liekkimeri taivaalle.

Olimme lujia ja vahvoja Hämeenlinnassa. Olimme myös todella raidallisia. Helmojemme harmiksi emme olleet kuvauksellisella tuulella, vaikka he olisivat todellakin ansainneet tulla ikuistetuiksi. Kesällä uusi yritys?

Naisenergiaa Marvelin elokuvauniversumissa! Oli aivan mahtavaa mahtavuutta jälleen kerran. Vahvat ysärivibat ja ihana soundtrack. Also Playstation Networkin mainonta oli kohillaan ensi-iltapäivänä.

Pakko fiilistellä vielä näitä! Tein eräänä luovana hetkenä itselleni nämä aivan ihanat pitsikorvikset. Ohje löytyy Veera Korhosen blogista! Varmaan voimaannuin niin kovasti Captain Marvelista, että sain päästettyä luovuuteni valloilleen. 

Äidin vanha neuvostoliittolainen kellokoru löytyi mun vanhasta korurasiasta. Mää en oo kova käyttämään kaulakoruja, mutta tää on mun uus lemppari.

Eläinterapiat vol. 2! Vanha rouva Odelia, Lidia hengaili korkeuksissa ja uusi kissanpentu ihastutti. Kyä eläimet on parhaita.

Kerron teille nyt tarinan. Yli 12 vuotta sitten Anni Sinilahti laati adressin Sinebrychoffille, jotta saisimme Muumilimun puolentoista litran pulloihin. Minäkin tuolloin teinityttösenä allekirjoitin kyseisen adressin, adressien allekirjoittaminen kun oli kovasti muodissa meiän kaveriporukassa. Lähinnä tuollaisten kepeiden adressien kylläkin, mutta kuitenkin. Mitään ei odotettavasti tapahtunut. Paitsi nyt. Herran vuonna 2019 saimme Muumilimsan 1,5 litran pulloihin! Ja tämä tarina on TOSI. Feels good, man.

Rustiikkisia maisemia kotopuolessa.

Ja kuumia tunnelmia kaupungissa. Olispa tuo mittari pitänyt oikeasti paikkaansa.

22.3.2019 @ Olympia.

NO NYT PÄÄSTIIN ASIAAN. Harmittaa vietävästi kirjoittaa tästä nyt tänne pelkkänä sivumainintana, mutta mulla on tälle keikalle/artistille parempia suunnitelmia blogissani. Stay tuned... Anyway, tää keikka oli PURE FIRE. Jesse Markin on parasta mitä Suomen musiikkimaisemille on tapahtunut pitkään aikaan. Ennen keikkaa mietin, että kauankohan tämä keikka meinaa kestää, kun Jessellä ei ole biisejä julkaistuna kuin 4 kappaletta (ja pari viikkoa keikan jälkeen tuli Hope). Noh, sieltä tuli koko liuta biisejä, joita en ollut koskaan aiemmin kuullut. Ja minä olin sanaton. Olen vieläkin. Kuulosti niin törkeän hyviltä, että kun FOLK LP tuli ennakkotilattavaksi limited edition älppärinä, meikälikka pisti välittömästi tilaten Katin Tavarasta omansa!

Tiesittekö, että tää nainen on parasta keikkaseuraa? Saa tanssia niin paljon kuin sielu sietää ja energiamäärä on ehtymätön! Ihan parasta rakkaimman serkkuplikan kanssa! ♥

Meitä oli iso porukka liikenteessä! Jessen musiikki veti populaa paikalle, eikä ole ihmekään.

OMG YHTEISKUVAAAA. Okei mää oon oikeesti vähän kasvanut tästä vaiheesta ohi, haluan mieluummin vaan käydä kiittämässä keikasta ja vaihtamassa muutaman sanan jos artisti suinkin sellaista ehtii vastaanottamaan. Sitten Didi kysyi ihan out of the blue, että halutaanko kuva, niin totta moosesta haluttiin! Jesse on paras.

Sitten Nicole Willis & The Soul Investigators otti lavan haltuun ja tanssijalka ei pysähtynyt hetkeksikään! Aivan mahtava meininki sekä lavalla että tanssilattialla!

KIITOS. THANK YOU.

Mitäs muuta? Mää oon kuunnellut paljon Michael Jacksonia for obvious reasons kuin myös luukuttanut repeatillä Jessee, Jordania, Janellee jne. (kivasti J-nimiä siinä). Oon nauttinut tanssimisesta sekä reeneissä että ihan kotonakin. Oon iloinnut auringosta ja innoissani kaivanut kaapista esiin lempparikevättakit ja CONVERSET. En käsitä miten joka vuosi saan siitä suurta nautintoa kun asfaltti on kuivaa ja voin tallailla katuja rakkailla kangastossuillani.

Oon odottanut kauhulla Loppupeliä. Vuosi on mennyt aivan älyttömän nopeasti, vaikka siltä ei kyllä todellakaan tuntunut Infinity Warin jälkeen. H-hetki koittaa HUOMENNA. Jos musta ei kuulu niin oon varmaan sulkenut puhelimen ja makaan sängyssä sikiöasennossa. #notdramaticatall

Meillä oli myös mun yks lempparikoiro kylässä! Koirakuume on 40,5 astetta. Vähän väliä sitä tulee haaveiltua millon mistäkin, omasta uljaan valkoisesta samojedistä, pötkyläcorgista, nallekarhu-chow chow'sta ja Otto 2.0:sta. Speaking of, mulla on ollut kova ikävä Ottoa. Se iskee näin keväisin. Kohta on 3 vuotta siitä, kun Otto pääsi kärsimyksistään. Kun juttelen koiranomistajien kanssa heidän koiristaan ja he kertovat omien karvavauvojensa persoonallisuudesta, en voi olla ajattelematta millainen persoona Otto oli. Koska sellaisia ne on, yksilöitä ja persoonia. Ei ole yhtä täysin samanlaista koiraa. Kaikissa tuntemissani koirissa on jotain ainutlaatuista. Koirat on mahtavia.

Asiat alkaa taas edetä, joten toivottavasti saan kohdakkoin kutsua kuvassa näkyvää kaupunkia jälleen asuinpaikakseni. Ennen kuin hyppäätte housuistanne niin mitään ei ole siis vielä tapahtunut, mutta haluan itse pitää toivoa elossa. Pysykää kärsivällisinä ja kuulolla...