sunnuntai 5. helmikuuta 2012

It's close to midnight and something evil's lurking in the door.

Mä oon ollut taas vähän höpsö. Miten oon voinu unohtaa kertoa teille, että osallistuin vuosi ja muutama kuukausi sitten Thrill The Worldiin?


Joka tapauksessa, innostuin muistelemaan kyseistä tapahtumaa TV5:llä juuri äsken näytetyn This Is Itin inspiroimana. Muistan tuon päivän, 24.10.2010, kuin eilisen. Tunnelma oli katossa, tai no ulkona kun oltiin niin taivaissa. Suurin osa oli pukeutunut tilaisuuden kunniaksi zombeiksi tai MJ kakkosiksi. Minä edustin jälkimmäistä pukukoodia: mulla oli musta fedora, musta jakkutakki, mustat housut, valkoinen glittersprayllä vuorattu hanska oikeassa kädessä, valkoinen paita alla ja valkomustaraidallinen huivi, joka oli aseteltu näyttämään solmiolta.


Tampereella oli tanssimassa muistaakseni yli 70 ihmistä (ja katsojia/kuvaajia sitäkin enemmän), en nyt jaksa tarkkaa lukua tarkastaa mistään. Yllätyin, että niinkin paljon porukkaa ilmestyi paikalle. Ja vaikka oli kylmä lokakuinen yö, tunnelma, muut MJ-fanit ja Thriller-tanssi lämmitti mieltä ja oloa huomattavasti.

lauantai 4. helmikuuta 2012

No words. No lyrics. Just euphoric beats and rhythms.

Koukutus tuli taas. Pahana. Se vei mut täysin mennessään.

Heti kun tää biisi alkaa soida, alan hytkyä ja heilua ja tanssahdella hallitsemattomasti tietokonetuolillani. Pystyn liittämään vaikka mitä tunnetiloja ja ajatuksia tähän biittirykelmään. Ah, niin kaunista. ♥

Mä en totta puhuen oikein erota, mitkä soundit tässä biisissä on beatboxingia ja mitkä koneella tehtyjä. Eikä sillä ole niin väliäkään. I'm in love and always will be.


HEI BTW, enää 2 viikkoo Wanhoihin! Kävin tänään törsäämässä rahaa hiusjuttuihin: ostin toiset violettipinkit hiuslisäkkeet, pinnejä kampausta varten yms. Sain vihdosta viimein sovittua kampaajan JA meikkaajan kanssa treffit, että millon harjotellaan kumpaistakin tulevan prinsessapäiväni olennaista osaa, eli kaunista kiharanutturakampausta ja henkeäsalpaavan upeaa meikkiä. Voih, tästä tulee kivaa. ♥ Onhan tätä päivää jo odoteltu sen 2-3 vuotta...

Luvassa on rutkasti kuvia kyseiseltä päivältä! Valtuutan ainakin vanhempani ja veljeni epävirallisiksi kuvaajiksi, sekä ihanan, lahjakkaan ja taitavan Winin, jos hän vain pääsee tulemaan paikan päälle.

AI NIIN. Hyi mua, melkein meinasin unohtaa sanoa erään tärkeän ilmotusluontoisen asian. Me saatiin meidän mummon vanha piano tänään! Kukaan meistä neljästä perheenjäsenestä ei osaa millään muotoa soittaa pianoa mitenkään taitavasti, mutta mä ainakin haluan opetella. Näin tällee vanhalla iällä... Ei vaan. Mä oon kyllä vakaasti sitä mieltä, että pelkkä pianon tapailukin voi olla hyvin kaunista.

Huomenna on työpäivä, joten se on moro ja ihania unia!

PS. En yleensä harrasta arvosanoilla retostelua, mutta nyt on kyllä pakko sanoa: MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU?!?! Menin juuri suoranaisen kauhun ja pelon vallassa katsomaan Pro Capitasta, josko sinne olisi tullut pelkäämäni arvosanat... Kyllä totisesti oli tullut ja oli muuten hyvä, etten äsken juonut mitään. Olisin voinu vetästä ne henkeen tai purskauttaa ne näytölle/näppäimistölle, pick any two.

Taisin tunnustaa vahingossa tuossa eräänä päivänä, että mun piti lukea erääseen kokeeseen, mutta en kuitenkaan niin tehnyt. Kokeen koittaessa olin varma, että en pääse kokeesta läpi, en vain voisi päästä ja valmistauduin jo henkisesti hällä väliä-asenteella uusintoihin. "Ei se olisi niin paha, luen sitten siihen paremmin tmv. etc. jne. yms."

No, pääsin kuitenkin läpi ja enemmänkin. Sain kokeesta YSIN (9).

Tuijotin numeroa pitkään ja hartaasti. Ensin olin varma, että mulla on vaihtunu numero jonkun hiken kanssa. Sitten aloin toistaa hyperventilaation vallassa, että ei voi olla totta, ei voi olla totta. Mutta siinä se oli, kaunis yhdeksikkö, joka tosin oli pienoisella laiskuudella "saavutettu".

Tällä mennään, tästä on hyvä jatkaa! Kyllä nyt jos koskaan niin motivaatiotaso alko nousta. Edessä on kuitenkin suhteellisen rento kevät koulussa, että ei ainakaan ole sit koulun syy, jos alkaa masentaa ja semmosta. Nyt ei ainakaan masenna, vaan on niin mieletön fiilis ja toi hyvä numero vaan paransi tätä. ♥

Life. Is. Good.

torstai 2. helmikuuta 2012

Why do they act like I came from outer space?

Mulla ei nyt oo mitään varsinaista asiaa, mutta tuli niin kova hinku kirjoittaa, niin pakko mennä tän fiiliksen mukana.


Kuuntelen just nyt Spotifaista Felix Zengeriä - Suomen kovinta beatboxaajaa sitten Aleksi Vähäpassin. On miehellä niin mahtava taito hallussaan että oksat pois. Ei sitä tartte mitään ihmeellisiä tilpehöörejä ja koneita tuottamaan biittejä rap-biiseihin. Ei muuta kun mikki kauniiseen käteen ja menevää rytmiä tulee ku liukuhihnalta.

And another news, mun koeviikko on lopuillaan. Huomenna on enää lakitiedon koe (YH3) jäljellä, johon mun pitäisi lukea. Niinkun just nyt. Mutta kun en lue. Oon koneella ja kirjotan tätä, ja kohta vältän lukemista lisää leikkaamalla bron hiukset. Ääh, paniikki iskee TAAS. Motivaatio, missä oot aina kun sua eniten tarvittais?

Eilen oli mun palkkapäivä, mikä meinas sitä, että mentiin perinteen mukaisesti velipojan kanssa kepappia syömään to the one and only Abu Fuadiin. Ruoka ja hanalimpsa oli puhdasta mahtavuutta, again and again. ♥ Kierreltiin myös vähän kauppoja ja kävästiin vahingossa Suomalaisessa kirjakaupassa. Vahinkokäynti kannatti, sillä teimme ehkä parhaimman löydön IKINÄ: The Jacksons-kokoelma hintaan 11,50€! Se sisälsi siis ihan kaikki 5 albumia: The Jacksons, Goin' Places, Destiny, Triumph & Victory.


Tästä päästään ketterästi aasinsiltamaisesti siihen, että toistaiseksi perun aiemmat puheeni siitä Wanhojen oman tanssin kauheudesta. Ei siinä siis oo muuta kauheeta, kun se LMFAO:n biisi, muuten se on ihan hyvä. Tykkään sen koreografiasta, ainakin sen verran kun mitä ollaan menty. Itse tanssien suhteen mulla ei oo sen kummempaa stressiä enää, vaan lähinnä kampaus, meikki ja kengät tuovat päänvaivaa, ja se että oon huono organisoimaan em. asioiden suhteen.

Ääh. Kai tää tästä taas, niin kun on ennenki menny.


Goin' Placesin tahdittamana toivotan hyvät yöt kaikille!